Kokeilemassa Ukinranta-elämää

Miten hiljaista. Eikö aamua tulekaan? – Vaivihkaa alkaa vähitellen valostua ja Ukkijärven vastarannan puiden silhuetit piirtyvät ikkunastani avautuvassa maisemassa. Järven pinta hohtaa valkeana: ohut  jää ja kevyt lumipeitto lepäävät järven kantena. Olettamastani arkiaamun liikenteen melusta ei ole tietoakaan. Mutta täällä viljelläänkin hiljaisuutta – ja hyvin se tuntuu kasvavan!

Olen tekemässä ihmiskoetta Ukinrannassa: voiko täällä elää ja olla, vähän omia töitä tehden, osallistuen säännöllisesti rukoushetkiin sekä tehden talkootyötä (jota ei nyt näytä olevan huiman paljon tarjolla – pakastimissakaan ei juuri ammota sämpylä- tai pullaröykkiöiden muotoisia onkaloita ☺). No, hiljaisuutta on tarjolla – eikä se todellakaan tee pahaa, edes minulle, vuorotteluvapaalaiselle, joka elelee herroiksi (rouviksi?) ilman työpaineita. Hmm, latasin iltapäivällä  koneelleni 12 musiikikasvatusta käsittelevää review-artikkelia, jotka minun olisi arvioitava mitä pikimmin. Että semmoinen vuorotteluvapaa… vaikka totta puhuakseni tämä työmäärä, juuri nyt, on erittäin poikkeuksellista.

Illan hämärtyessä etsiskelin taas uusia polkuja lähistöltä – kokeilin eräänlaista luottamuksen pyhiinvaellusta hakemalla reittiä sille kuuluisalle ”Harjulan seljänteelle”. Maisemat eivät ehkä olleet parhaimmillaan joulukuun alun pimeässä illassa – ei näkynyt Roineen armaita aaltoja, ei Längelmävesi näkynyt tuolla. Harjukaan ei ollut se ”aito”, olisi kuulemma löytynyt poarin kilometrin päästä. Löysin näkötornin, kiersin sen kunnioittavasti – kumma kyllä se ei ollut auki eikä ole tainnut kyllä olla auki moneen vuoteen… Jostakin kohden harjun kuvetta sitten palailin takaisin alas ja löysin reitin tilapäiskotiini. – Täällä on muuten tilava olohuone – ainakin pienen kuntosalin kokoinen.

Mutta osaanko siis olla täällä? Viihdynkö? Entä onnistuuko minun tehdä tutkimus- ja kirjoitustyötä? Iltapalalla äsken Riitta kehotti minua miettimään, mitä minä odotan tältä ajalta. Ohhoh. Sepä ei nyt heti muotoudukaan selkeiksi sanoiksi ja lauseiksi. Jokin minua tänne veti, mutta mikä kumma se nyt olikaan?

Näistä ja muista tunnoistani aion kertoilla, tämän viikon mittaan.

Kaija, ”Lahesta”

1 Response to “Kokeilemassa Ukinranta-elämää”


  1. 1 Anne T 09/12/2009 17:14

    Tervehdys vuorotteluvapaalaiselle täältä oikean Haralan harjun juurelta Suinulasta eli n.10 kilometrin päästä Kangasalan keskustasta pohjoiseen. Jos tänne aikoo kävellen tehdä pyhiinvaelluksen, saa varata vähän aikaa patikoimiseen.

    Toisaalta olisikin aika mielenkiintoista, jos Ukinrannasta voisi joskus järjestää pyhiinvaelluksen Kangasalan kauneimmalle näkötornille eli Haralan harjulle (joka on aina auki ja jossa on kesäisin nykyään jopa kahvila) ja samalla vaikka lähellä sijaitsevalle Havisevan rukoushuoneelle. Tuo keltainen puutalo pystytettiin talkootöinä paria vuotta vaille sata vuotta sitten, kun Hannulan herätys sai aikaan liikehdintää täälläkin ja ihmiset heräsivät rukoilemaan mm. Afrikan ihmisten puolesta.

    Kuluneen vuoden aikana rukoushuoneen Levon hetki -illoissa olemme pitäneet pienimuotoista ”tulisijaa” joka toinen viikko. Niiden tulevaisuus on kylläkin vielä avoinna. Vastuuhenkilöitä tännekin kaivattaisiin lisää. Toivomme että tuo seurakunnalle aikoinaan lahjoitettu rakennus saisi jatkossakin säilyä seurakunnan omistuksessa, eikä sitä käytön vähäisyyden takia myytäisi pois.

    ”..Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa…” (Fil. 2:15)

    Siunattua adventtia!
    t:Anne T.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




Kategoriat

Arkistot

Sivut


%d bloggers like this: