Avanto sulkeutuu?

Vielä ehdin sinisen hämärän hetkellä kipaista harjun reunaa kulkemaan! Takana ahkerointia talon töissä: silitystä, imurointia ja bataattikeiton valmistusta. Puuhasin itsekseni lähes koko päivän; ehdin vaipua aatoksiini – ja mieleen alkoi nousta monenlaisia kokemuksia talkootöistä. Nähtävästi vessan siiivoaminen kirvoitti muistot esiin: 80-luvulla yksi innoittavimmista kokemuksista oli Lontoossa Queens Park Rangers –stadioinin vessojen siivous. Tämä littyi Luis Palaun kesän 1984 missioon, jossa olin mukana kuusi viikkoa vapaaehtoisena kansainvälisessä ”Saturation Evangelism Teamissa”. Kyseisestä kesästä lähti liikkeelle hyvin monenlaisia säikeitä. Olin myös v. 1987 mukana Billy Grahamin MissioHelsingissä, ensin talkoolaisena, sittemmin VIP-emäntänä.

Mikä ihmisiä vetää talkoohommiin? Mmm… – Entä mikä minua kutsuu? Tjaa,  ehkä nuo aiemmat kokemukset ovat vakuuttaneet minut siitä, että kun antaa aikaansa johonkin, missä panostani, osaamistani, lahjojani tarvitaan, siitä voi seurata jotain arvaamatonta. Siiskö vain epämääräisen palkkion toivossa? Ei kai. En ihan usko, että olen parhaimmillani imurin varressa, sämpylän paistajana tai erilaisten keittojen keittäjänä – toki nämäkin puuhat jonkun on syytä hoitaa. Sitä paitsi jos odottaa vain  ”täsmäkutsuja” voi joutua odottamaan pitkään. Jotenkin uskon, että Jumala tunnustelee meidän seuraamishalukkuuttamme myös siellä, missä arkiset ja ei-niin- glamoröösit puuhat odottavat tekijäänsä. – Kokonaan toinen stoori on se, että kyseisissä hommissa voi raataa itsensä likimain hengiltä. Silloin on syytä kysyä, kenet ajattelee varsinaiseksi työnantajaksi.

Yksi oleellinen asia Ukinrannassa kirkastui itselleni: siellä kävijän on itse tiedettävä, mitä haluaa tehdä. Työlistaa ei kukaan lyö käteen, hommia voi keksiä itse. Kyllä niitä löytyy, ei siitä huolta. Mutta sohvalla toteutettavaa reflektointia kannattaa myös harrastaa: perspektiivi muuttuu kummasti.

Toinen pohtimani asia on se, miten Ukinrannan kaltaisissa paikoissa (onkohan niitä muita?) pysyvästi asuvat ihmiset hoitavat ystävyyssuhteitaan. Jokainen ovesta sisään astuva ei sanan varsinaisessa merkityksessä ole ystävä, eikä voikaan olla. Ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta silti osoitetaan jokaiselle. Mutta ei minulla ole tapana mennä ystävieni luo siivoamaan, leipomaan, pyykkäämään, ja vielä lähtiessäni maksamaan oleskelustani. – Jokin tässä mietinnässäni ei nyt tullut valmiiksi.

Koe on päättynyt. Sain tehdä sisäistä matkaani, sain jakaa elämääni Riitan ja Olkin kanssa. Ja sain olla itsekseni – en liikaa, vaan tarpeeksi. Suosittelen lämpimästi!

Avanto taitaa nyt sulkeutua?
”Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!”

Kaija – matkalla Lahteen

"kellotorni"?

0 Responses to “Avanto sulkeutuu?”



  1. Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




Kategoriat

Arkistot

Sivut


%d bloggers like this: