Joulua

Erilainen joulu tuli kuin tulikin. Meitä oli kuusi aikuista ja yksi pieni. Aattona kävi naapurin Liisa tänään naapurin Eine ja Pirkko päivän hetkipalveluksessa. Tässä kopio kirjeestä jonka lähetimme noin 130 ystävälle joulutervehdyksenä:

Henri Nouwen kirjoittaa:”Vieraanvaraisuus merkitsee ensisijaisesti sitä, että luodaan vapaata tilaa, johon vieras voi astua sisälle ja muuttua vihollisesta ystäväksi. Vieraanvaraisuus ei ole sitä että me muutamme ihmistä, vaan sitä että tarjoamme heille tilaa, jossa muutos käy mahdolliseksi. Se ei ole ihmisten muuttamista meikäläisiksi, vaan sellaisen vapauden tarjoamista, jota mitkään erottavat rajat eivät häiritse. Vieraanvaraisuuden paradoksi on siinä, että se pyrkii luomaan tyhjää tilaa – ei ahdistavaa tyhjyyttä vaan ystävällistä tyhjyyttä, johon muukalaiset voivat käydä sisälle ja huomata olevansa vapaita; vapaita laulamaan omia laulujaan, puhumaan omaa kieltään, tanssimaan omia tanssejaan; vapaita myös lähtemään luotamme ja seuraamaan omaa kutsumustaan”  (Erämaasta puutarhaan 1986). Näitä Nouwenin sanoja olen pyöritellyt mielessäni viimeiset viikot. Siihen antoi sysäyksen jo matkamme lokakuussa Grandchampin luostariin. Luostariin joka oli saanut alkunsa jo 30-luvulla retriittikokemuksista. Luostaria, jonka sääntö on sama kuin Taizen; ilo, yksinkertaisuus ja armahtavaisuus. Jotakin tuosta avoimuuden ja tilan luomisen hengestä haluaisin tuoda Ukinrantaan. Sitähän oli jo Morbackassa, mutta jotain uutta voisi nousta jo oraalle. Ja sitä nouseekin! Eihän kymmenet ja sadat vieraat voi jättää kylvämättä siemeniä jälkeensä.  Mutta vielä on kummastusta, kipua tyhjästä keittiöstä, ekumenian oudoksuntaa, levon ja hoidon tarvetta, jota kukaan ei voi tyydyttää. Vielä on niin paljon keskeneräisyyttä! Ja kuitenkin tämä kirjeeni on kiitos. Suurkiitos Sinulle, joka olet ollut tänä historiallisena Sinapinsiemenen vuotena mukanamme eritavoin: Pakkaamassa, purkamassa, rakentamassa ja järjestämässä, siivoamassa ja rukoilemassa, rahallisesti tukemassa tai päättämässä asioista.  Niin ja Hyvää joulua ja armorikasta uutta vuotta 2010.

                                                              Ukinrannassa kolmantena adventtina Riitta

Olen unohtanut kertoa meidän Taizenkankaista, jotka Raija ja Mikko toivat kappeliimme. Ne on ne samat oranssit, isot kankaat, joiden edessä Turun kirkkopäivillä kaksi vuotta sitten veli Alois puhui ja pidimme torilla kirkon edessä taizerukoushetken. Nyt niistä osa on alttarillame kuten Taizessa, muistuttamassa Pyhän Hengen tulesta.

Pieni Jeesuksen pikkusisarten antama Jeesuslapsi on edelleen Kristus Kaikkivaltiaan ikonin edessä ja ojentauttuu maailmalle. ”ota minut luoksesi”.

Siunattua joulun aikaa teille kaikille Joulupäinä illasta.

riitta

0 Responses to “Joulua”



  1. Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




Kategoriat

Arkistot

Sivut


%d bloggers like this: