Talvi-illan pohdintoja

Teologiharjoittelijamme Yrjö tuossa edellisessä blogissa jo kirjoitti tammikuun viimeisen viikonvaihteen, Pyhiinvaellusjuhlan, tunnelmista. Talo oli tosiaan tupaten täynnä nuoria aikuisia, tuttuja ja uusiakin kasvoja. Pääasiana oli Taizén veli Aloisin uudenvuoden kirjeen, Kiinan kirjeen, käsittely. Keskustelu oli kuulemma runsasta ja antoisaa. Sanon ”kuulemma”, kun itselläni oli normaali työviikonvaihde Messukylän seurakunnassa, hautajaisineen, kasteineen ja messuineen. Riitta oli siis työskentelyn vetäjänä ja keskustelu siis runsasta. Sen verran palautetta sain kuulla minäkin, että ihmiset olivat kyselleet, että miksi tällaista ei ole useammin. Ukinranta on siis maailmankartalla! Ja tiukasti Taizéhen liitettynä. Tästä on hyvä jatkaa. Kiinan kirjeen sisältö on taattua tavaraa, Anna-Maijalle rakas veli Alois jatkaa veli Rogerin hengessä ja kirjeessä on se sama toivon ja luottamuksen henki kuin ennenkin. ”Meidän tulee antaa kaikkein syvimmän kaipauksen herätä itsessämme: kaipauksen Jumalan puoleen”.

 Lähdimme siitä Pyhiinvaellusjuhlan lähtörukouksen jälkeen heti kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, josta Riitta hyppäsi Intian lentokoneeseen. Yrjö ja Anna-Liisa jäivät saattelemaan vieraita kotimatkalle. Nyt olemme olleet muutaman päivän Yrjön kanssa kahdestaan talossa, viettäneet hiljaiseloa. Päivystyskalenteriin on tullut nimiä pikkuhiljaa, joten tästä talosta on toivon mukaan kehittymässä se koko Sinapinsiemenen yhteinen tulisija, johon suuntaan haluamme sen kehittyvänkin.

 Itse pohdiskelen omaa kutsumustani Ukinrannan isännän ja Messukylän papin näkökulmasta. Ukinrannan Tulisija pitää sisällään paljon oman sisäisen kutsumukseni aineksia. Mutta ei papin työtäkään voi ilman sitoutumista tehdä. Siinä on yhä meneillään papin työhön päivittäytymisen vaihe. Vuonna 1984 jäin pois Oulun Karjasillan nuorisopapin tehtävistä. Paljon on kirkon, seurakunnan ja papin roolissa ja asemassa muuttunut. Mutta ennen kaikkea minä itse olen muuttunut tuon 25 vuoden aikana, jos ei muuta niin ainakin olen entisestään hidastunut, Afrikassa ja Morbackassa. Oma kilvoitukseni suunta on se ”Hiljaisuuden rukousten” sana, jossa jokaiseen päivään lähdetään ”lapsen uteliaisuudella”, luottavaisesti ottamaan vastaan se mitä Jumala eteen tuo. Ukinrannassa ja papin työssä voi kaikenlaista eteen tullakin…

 Olkki

0 Responses to “Talvi-illan pohdintoja”



  1. Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




Kategoriat

Arkistot

Sivut


%d bloggers like this: