Hiljaisella viikolla

Terveiset Assisin keväästä. Sinapinsiemenen matkalla meitä oli 24. Kaartisen Aijan hienolla opastuksella/tulkkauksella/ammattitaidolla saimme hienon upean matkan. Josta toivottavasti saamme lukea pian jäsenlehdessä lisää.

Mutta myös Jumala teki osansa: Mustarastas herätti meidät aamuisin. Helenän vihreät pellot melkein häikäisivät ja kevääseen herännyt luonto ja leuto sää tekivät kaikkensa ja onnístuivatkin saaadakseen meidät iloisiki ja onnelliseksi.

Ja entäs itse Fransiskus ja  Ciara! Heidän jalanjäljissään tuli joskus enemmän ksymyksiä kuin vastauksia. Enemmän rukousta kuin ylistystä, enemmän iloa ja hämmästystä kuin itsestäänselvyyksiä!

Palasimme suunnuntai-iltana myöhään. Jyväskyläläiset pysähtyivät Siniseen taloon yöksi ja jatkoivat varhain tänä aamuna matkaansa. Me Olkin kans yritimme palauttaa ”oikeille” paikoilleen talkoolaisten puistelemat matot.  Aloimme selvittää postipinoa ja sähköposti ruuhkaa, ja mietimme, mietimme kuumeisesti monia asioita.

Pääsiäisen retriitti lähenee ja odotamme 8 vierasta, suurin osa ihan uusia retriittivieraita. Kolme keittiötalkoolaista selviää kyllä pääsiäsen vaativasta keittiöstä, ja me kasn hengellisen annin tarjoamisesta vaikka Olkilla on televisiojumalanpalveluksen saarna ensimmäisenä pääsiäispäivänä. Ja kiirastorstainakin jotain.

Kirjepostista löytyi kirje  ystävältä, joka ei ole saanut ns. tukijakirjettämme sitte viime kevään. Kauhukseni huomaan, että tukijamme on laiminlyöty monien väärinkäistyksten ja päälleekkäin sattumien vuoksi.

Toinen ajatus, joka polttaa jossain sisälläni on Aijan toteamus : ” On eri asia elää yhteisössä kuin pyörittää sitä!” Tätä täytyy miettiä.

On olo ,että elän keskellä piinaviikkoa.

Mielessäni perjantaina Fransiskuksen basilikasta lähetevä kulkue. Kuljimme 14 ristintien pysäkkiä. Kaikki italiankielellä, mutta pian jo hoksasimme jokaisen pysähdyksen pääteeksi lukea Isä meidän suomeksi muiden sanoessa sen latinaksi. Ja sitten yhtäkkiä alettiin laulaa tuttua kärsimysvirttä: ”Oi rakkain Jeesukseni, piinattu verinen, jo särkyy sydämeni kun tuskaas muistelen….” Ja viimeisellä pysäkillä, Ruffinon kirkon edessä, kun Jeesus haudattiin, alkoi sataa vettä; ensimmäisen kerran koko viikolla.

Me kumarramme sinua kaikkein Pyhin Herra Jeesus Kristus nyt tässä ja kirkoissasi kaikkialla maailmassa. Ja ylistämme Sinua, sillä pyhällä ristilläsi olet lunastanut maailman. Amen”  Tämän  Fransiskuksen rukousken luimme tai lauloimme joka kirkossa viime viikolla.

Piinaviikon terveisin riitta Ukinrannasta

2 Responses to “Hiljaisella viikolla”


  1. 1 Anne T 30/03/2010 13:37

    Ihana kuulla että jossain on jo kevät! Ehkä se vielä joskus paljastuu täälläkin lumen alta…

    Ohessa muuten linkki Nukketeatteri Hupilaisen sivuille, jossa mainostetaan Fransiskus Assisilaisesta kertovaa nukketeatterinäytelmää: aika 11.4. ja paikka Teatteritalo Parvula Kangasalla.

    http://www.hupilainen.fi/index.htm

    Löytyisiköhän Fransiskus myös sieltä?

    hiljaisen viikon mietteissä,
    AnneT


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




Kategoriat

Arkistot

Sivut


%d bloggers like this: