Ei yksin!

Istun yksin Ukinrannan kappelissa. Vietän viikkolevon päivää papin työstäni. Sytytän kynttilän vain Pyhän Kolminaisuuden ikonin eteen, siihen, jonne minulle on jätetty paikka viettääkseni hiljaisen hetken Pyhän Kolmen kanssa. Ei, en olekaan yksin…

 Taizén kuuden viikon psalmikierto on kiertynyt taas alkuun, vuorossa psalmit 2 ja 3. Luen hiljaa: ”Sinä, Herra, sinä olet minun kilpeni ja kunniani, sinä nostat minun pääni pystyyn.” En ole yksin, olen osa sen Jumalan kansan ikiaikaista Pyhiinvaellusta, joka ylistää, rukoilee, purkaa ahdistustaan ja tuskaansa Psalmin sanoin. Me täällä Ukinrannassa haluamme lukea ne Herramme ja Veljemme Jeesuksen tavoin, hänen rinnallaan, ilman ”Kunniaa”.  En ole yksin…

Päivän Raamatunlukuteksti, oman raadollisen ja rakkaan kirkkomme kirkkovuoden mukainen sana Matteuksen evankeliumista, kirkastaa sen miksi olen tässä: ”Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.”

Sen jälkeen, kun torjuin kiusauksen lähteä haastavaan, pitkän kokemukseni ”arvoiseen” tehtävään Tansaniaan, olen opettelemassa uutta asennetta,  fransiskaanisen elämäntavan tietä.  Meitä kutsutaan samalle tielle, jonka Jeesus valitsi, yksinkertaisen ja vaatimattoman elämän tielle. Siihen kuuluu nyt uskollisuus Ukinrannan missiolle, ”mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa”.  Me tulimme Kangasalle sillä ajatuksella, että aloitamme ainakin säännölliset rukoushetket Ukinrannassa. Silloin kun joku haluaa sulkeutua huoneeseemme kanssamme rukoilemaan Isää, joka on salassa, olemme erityisen onnellisia. Muuten saamme aina olla iloisia siitä, että meillä on Paikka, jolla on tehtävä, säännöllinen rukous. Yhdessä koko Jumalan kansan kanssa.

 Pyysin Sinapinsiemenen jäseniä ja Ukinrannan ystäviä auttamaan minua uskomaan Ukinrantaan. Tänään yksinäisessä päivärukouksessani huomasin iloitsevani siitä, että olen saanut vahvistusta uskolleni hyvinkin arvovaltaiselta taholta. Kirkkohallituksessa uskotaan edelleen Sinapinsiemeneen ja Ukinrantaan. Olemme saaneet vuosittaisen avustuksen toimintaamme varten. En ole yksin. Emme ole yksin.

 Olkki

 PS.

Kuinkahan monelle on käynyt niin kuin minulle? Sinapinsiemenen jäsenmaksukehotus oli niin hyvin taitettu edellisen jäsenlehden muuhun aineistoon, että minulta jäi se melko lailla huomaamatta. Olen sen nyt maksanut jäsenlehdessä olleen ohjeen mukaisesti, ”Morbackan” tilille, viitteellä 95442.  Olethan mukana sinäkin!

2 Responses to “Ei yksin!”


  1. 1 Leena 15/05/2010 15:01

    Hyvä muistutus, Olkki. Et ole yksin, emme ole yksin.
    Kiitos myös viimeisestä – oli taas hyvä tavata sinua & muuta Ukki-porukkaa!

  2. 2 Kaija Huhtanen 17/05/2010 14:31

    Olkki, seurattuani menoasi – ja koko Ukinrannan menoa – helatorstain tietämissä toivon, että pääsisit taas ”olemaan yksin”. Että sielu kerkiää mukaan…
    Kiitos hienosta pohdinnastasi🙂

    – kaija –


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




Kategoriat

Arkistot

Sivut


%d bloggers like this: