Taistelu ja kontemplaatio

Kaipaukseni taisteluun herätti ilahduttavasti keskustelua viimeisimmän blogin jälkeen. Nii-iin, sitähän tässä ollaan kaivattu, jotain särmää Sinapinsiemenen toimintaan ja myös Ukinrannan elämään.

Tänään, kun Riitta uurastaa lähetystyöntekijänä Lähetysseuran vuosijuhlilla Varkaudessa ja itse vietän vuosilomapäivää sateisessa Ukinrannassa, jossa on paikalla kolme talkoolaista, kiitän Eeva-Stiinaa veli Rogerin ajatuksista taistelusta ja rukoushiljaisuudesta. Haluan nostaa nuo ajatukset yhteiseksi haasteeksi ja yleisesti kommentoitavaksi. Minä voin aloittaa kommentoinnin nyt.

”Taistelu ja kontemplaatio, että meistä tulisi yhteyden ihmisiä…Kaikki, jotka etsivät yhteyttä Jumalaan ja ihmisiin, joutuvat heti tähän jännitykseen: taistelu ja rukoushiljaisuus. Nämä kaksi asennetta näyttävät olevan ristiriitaisia tai vastakkaisia toisilleen, mutta niiden huomataan lopulta olevan sisäkkäin, siten että toinen synnyttää toisen lakkaamattomassa vuorovaikutuksessa.”

Eikö tällainen yhteyden etsiminen Jumalaan ja ihmisiin olekin sitä yhteisöllisyyttä, jota pyrimme toteuttamaan? Eikö tämä lakkaamaton vuorovaikutus olekin kutsumuksemme? Sinapinsiemenen visio?

”Taistelu meidän sisällämme, että vapautuisimme sisäisistä vankiloistamme ja halustamme pitää vankina toisia.”

Tässä on tehtävää jokaiselle sinapinsiemenelle. Miten Ukinranta voisi tässä palvella?  Taizen ajatusten ja fransiskaanisen elämäntavan edistäjänä?

”Ja taistelu yhdessä köyhien kanssa, että heidän äänensä pääsisi kuuluviin ja sorron järjestelmät murrettaisiin.”

Tämä koskee kipeimmin! Hei, tämä on se taistelu, jota minä kaipaan! Tämän vuoksi me lähdimme Tansaniaan. Siellä saimme olla köyhän kirkon palveluksessa.

Mutta miten tämä toteutuu nyt, Sinapinsiemenessä ja Ukinrannassa? Ketkä ovat ne köyhät ja sorretut, joille me voimme antaa äänen? Maahanmuuttajat?  On ollut puhetta, että jospa Sinapinsiemen olisi sellainen suomalainen kristillinen yhdistys, jonka kautta maahanmuuttajatkin saisivat äänensä kuuluviin ja joissa sorron järjestelmää voitaisiin heidän kohdallaan murtaa. Vai miten tämä toimii?

”Rukoushiljaisuus, että meidän katselemistapamme voisi vähän kerrallaan muuttua, kunnes katselemme ihmisiä ja maailmaa Kristuksen silmillä.”

Tämä on ollut se peruskutsumus, johon olemme Ukinrannassa sitoutuneet. Ainoa asia oikeastaan, jonka olemme luvanneet toteuttaa, säännöllinen rukous. Tässä saadaan sille taas syvempää sisältöä.

Kiitos Eeva-Stiinalle siitä, että nosti esiin nämä veli Rogerin ajatukset!  Tulkaa mukaan kommentoimaan. Miten tämä rukouksen ja taistelun lakkaamaton vuorovaikutus saadaan toteutumaan Sinapinsiemenen Tulisijassa? Kohtalonkysymys, ainakin meille Ukinrantaan sitoutuneille.

Olkki

3 Responses to “Taistelu ja kontemplaatio”


  1. 1 Soile 13/06/2010 21:04

    Köyhät.. Entäs jos meidän köyhät on niitä, joilla ei ole varaa vapaa-aikaan, ihmissuhteista ja itsestään huolehtimiseen tai ei ole varaa sanoa töissä, että ei jaksa tätä menoa?

  2. 2 olkki 15/06/2010 16:29

    Hyvä huomio!
    Nykyinen meno täällä Suomessa on luonut vahvoja sorron järjestelmiä. Puhumme hitauden kulttuurista. Mutta miten yksittäinen ihminen voi jäädä tämän kiireen ja tehokkuuden ulkopuolelle?

  3. 3 Marjaana 15/06/2010 19:28

    Hei, Olkki, ja jokainen Sinapinsiemen!

    Eksyin pitkästä aikaa lukemaan kuulumisia, ja nämä ajatuksesi koskettivat (jälleen). Olen huomannut, että minua kulunut reilu vuosi on ajanut pois (eksplisiittisesti) kristillisestä yhteydestä ja taisteluun muilla kentillä, sellaisilla kentillä, joilla olen kirkkoamme enemmän kokenut keskustelun sijasta toimeen tarttumista, kärsimyksen kohtaamista, toiminnan mahdollisuuksia jokaiselle maallikolle. Olen toiminut nyt vuoden ajan turvapaikanhakijoiden kanssa ja myös tutkiskellut paperittomien elämää kohtaamisten ja pienimuotoisen yhteisen taistelun muodossa. Suomessa on todella yllättävänkin paljon ihmisiä, jotka elävät piilossa, hädässä ja vailla apua. Turvapaikanhakijoille löytyy vielä tukea, mutta paperittomat ovat hyvin syvästi yksin. Kirkossa tuon taistelun toteuttaminen on tuntunut maallikkona vaikealta, vaikka sen piirissä onkin osoitettu aktiivisuutta tässä(kin) asiassa työntekijätasolla – voi myös olla, etten ole osannut etsiä oikeaa paikkaa. Anglikaaniseurakunta Helsingissä on kohdallani tarjonnut jotakin fransiskaanista viritystä elämään, toimintaan ja arkeen – muutenkin kuin puheen tasolla.

    Voisiko Sinapinsiemen olla meille monenlaisten syrjään sysättyjen koskettamille, itsekin kipua kärsineille ihmisille, jakamisen paikka ja mahdollisuus radikaaliin rakkauteen? Minusta Sinapinsiemenessä on paljon potentiaalia sellaiseen. Tästä kirjoitin pari ajatusta viime jäsenlehtemme numeron sivuillekin. Milloin, missä ja miten kutsumuksemme, kaipuumme yhteyteen ja oikeudenmukaisuuteen tulee tai voi tulla todeksi? Uskon, että yhteisössämme on paljon mahdollisuuksia tällaisen kristillisen elämän kokemiseen.

    Toivon, että polkuni johtaa tänä kesänä Ukinrantaan jakamaan tätä janoa.

    Pax et bonum,
    Marjaana


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




Kategoriat

Arkistot

Sivut


%d bloggers like this: