Äkillinen syksy

Tuntuu, että olemme jo siirtyneet alkusyksyyn, ainakin ilmojen osalta. Ja tavattoman nopeasti. Vielä eilen olin uimassa ja sää tuntui kesäiseltä. Vaikkakin vuodenaikojen vaihtelu on jotakin mistä en kovin helposti luopuisi. Siinä on oma viehätyksensä siinäkin. Tänään kappelissa oli  illalla jo varsin hämärää raamattumietiskelyn aikana ja sitä kautta myös ikonien eteen sytytetyt kynttilät pääsivät hyvin oikeuksiinsa.

Erämaapäivänä maanantaina kävelin Messukylän hautausmaalla. Vanhat hautamuistomerkit kiehtovat mieltäni, eikä hautausmaa tunnu minusta ollenkaan synkältä paikalta, vaan pikemminkin rauhan puutarhalta. Pidän paljon myös Messukylän vanhasta kirkosta ja sen 1700-luvulta olevista karuista penkeistä. Siellä on tänä kesänä tullut käydyksi pari kertaa myös iltamessussa.

Olemme saaneet ekumeeniselta saunaseuralta, johon kuuluu vapaakirkkolaisia, ortodokseja, metodisteja  ja luterilaisia, uusia polttopuita, joista olemme hyvin kiitollisia. Saunominen on oikeastaan aika luonteva tapa rakentaa kristittyjen välistä yhteyttä. Ja hyvin suomalainen tapa myös. Siinä löylyjen lomassa on helppo ottaa hyvässä hengessä ( tai Hyvässä Hengessä ) esiin myös eri kirkkojen erottavat ja yhdistävät käsitykset.

Puhuessani blogissa viimeksi marjojen käsittelystä unohdin kai mainita, että jokainen hillopurkki ja mehupullo on saanut jonkun pyhimyksen nimen. Riitta on aiemminkin ristinyt mehuja mm. Pyhän Klaaran mukaan. Itse valitsin joukon erityisen tärkeitä pyhiä, kuten Pyhän Birgitan ja Pyhän Henrikin sekä lisäksi sellaisia pyhiä, joiden muistopäivät sijoittuvat elokuuhun. Näin ollen annoin oman mehun myös Pyhälle Ludvigille ( 25.8.) ja hänen äidilleen kuningatar Blankalle ajatellen samalla heitä esittävää maalausta Ateneumin kokoelmissa.

Tasapuolisesti valitsin suunnilleen yhtä monta mies- ja naispyhimystä. Toteutin siis eräänlaista sukupuolikiintiötä hilloja ja mehuja nimetessäni. Ortodoksisen kirkon uudemmista pyhistä otin mukaan Pyhän Ksenia Pietarilaisen ja tietysti Pyhän Serafim Sarovilaisen, jonka legendassa on monia yhtymäkohtia Pyhän Franciscuksen tarinaan. Kanonisoimattomista henkilöistä sai edustaa protestanttista kristikuntaa Mathilda Wrede, jonka elämässä on pyhimysten kilvoittelua muistuttavia piirteitä, mutta jota on syytä arvostaa paitsi vankien ystävänä myös oman aikakautensa aitona ekumenian harjoittajana.

Parhaassa tapauksessa nimetyn hillopurkin avaaminen tuo mieleen mukavan kesämuiston ja ehkä myös vie ajatuksemme siihen pyhimykseen, johon purkin etiketissä viitataan. Ja samalla siihen kristilliseen elämänviisauteen, jonka yhteisestä aarteesta saamme kaikki ammentaa uutta innostusta ja uusia ajatuksia.

Yrjö Rosendal

1 Response to “Äkillinen syksy”


  1. 1 Johan Brandt t. Grevnäs 29/08/2010 23:08

    Samoin kuin avatut hillopurkit ja niiden ihana sisältö tulvikoon Jumalan rakkaus Kristuksessa avattuna meidän päällemme!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




Kategoriat

Arkistot

Sivut


%d bloggers like this: