Jälkeen Tansanian

En ehkä ole ihan parhaimmalla tuulellani. Keskiviikkona palasti kotiin kolmen viikon Tansanian matkalla. Olitte antaneet syksyn tulla sillä aikaa tänne. Olkki haki kottikärryllisen talvivaatteita tänään varastosta.

Afrikan punaisessa pölyssä ryöttyneet vaatteet pyörivät koneessa. Pyykkikoneessa, jonka kahva jäi toistamiseen käteeni heti kun tulin. Päätalo on hiljianen, vaikka Sanna tuli sinne eilen. Laitoimme syksyn ekakerran takkaan tulen.”että edes jossakin lämmin ois”.

Saanhan sanoa, mikä eniten vaivaa nyt Tansanian jälkeen. Se, että vaikka Tansaniassa olin vain vieraana tällä kertaa, minua tarvittiin, minulle löytyi pieniä tärkeitä tehtäviä ja joka paikassa minulle sopiva paikka missä istua, kuunnella, rukoilla, neuvoa, pohtia yhdessä. Ja kun tulen Suomeen olen lähes tarpeeton. Tai koen niin.

En jatka tästä enempää. Luulen, että se on koko yhteiskunnan suurin ongelma. Yksilönä eläminen ja tarpeettoman tuntuisena.

 Miten tämä paikkamme voisi palvella tässä puutostilassa? Kovin paljoa ei anna toivoa se,että peruutamme nuorille aikuisille tarkoitetun viikon lopun ensi viikolla. Siitä syystä, että ketään nuorta aikuista en ehtinyt aktivoida mukaan. Enkä jaksa yksin hoitaa keittötä, kaupassakäyntiä, ohjelman suunnittelua ja toteutusta. Enkä pestä lakanoita, pöytäliinoja ja siivota koko 170 neliötä yksin viikonlopun jälkeen.

Sain Afrikan lämmöstä ja yhteisöllisyydestä uutta energiaa ja iloa. Rakkaiden ystävien tapaamisesta lohtua ja innostusta. Ja silti olen tässä ja nyt ärtyisenä ja voimattomana. Pitää kai tehdä kuten tansanialainen pappistoverini teki vaikeuksien aikana, hän kirjoitti suurelle pahville olkkarin seinälle: ”Hata hilo litapita!” eli ”myös tämä menee ohitse!”

riitta

2 Responses to “Jälkeen Tansanian”


  1. 1 Kaija Huhtanen 05/09/2010 10:47

    Uhhuh – meilläkin (tässä kotomaassa eläville) tämä käsittämättömän äkisti päälle käynyt syksy on ottanut lujille. Paleltaa, niin sisällä kuin ulkona. Flunssakaan ei hellitä.

    Mutta tärkeämpää on kertomasi kokemus tarpeettomuudesta. Vaikka sinua kiistatta tarvitaan (et kai sitä epäile?) – itsestäänselvästi, näkymättömästi, olemaan paikalla ja pyörittämään jotakin sellaista joka ei mene strategiamittareihin ja jota kukaan ei erityisemmin suitsuta. Voiko sinun paikalla/läsnäolosi omalta osaltaan poistaa sinne tulevien kokemusta omasta tarpeettomuudestaan? Ehkä spekuloin tätä liiallisesti… Mutta minkälainen aukko jäisi, jollei Ukinrantaa ja sen elämää ja toimintaa olisi? Tämäkin on kyettävä ajattelemaan.

    Mitä sitten on ”ihmisten aktivoiminen”? Aktivoiminen – mihin, mistä? Kenen sitä pitäisi/kannattaisi tehdä? Onko se osa jotain suurempaa, merkityksellisempää? Entä jos sitä ei enää tehtäisikään – mitä siitä seuraisi?Passiivia (- vai passio)?

    Kyselen itsekin näitä moninaisia kysymyksiä tilanteessa, jossa kamppailen parhaillani: olen joutunut lukuisia vapaaehtoisuuteen perustuvia aktiviteetteja lopettamaan jotta minusta riittäisi muutakin kuin silkkaa väsymystä tärkeimmille ihmisille (puoliso, lapset), jotta selviäisin uuden tehtävänkuvani kanssa, jotta saisin opintoni edes jollakin tapaa, pienellä volyymillä, kulkemaan.

    Iloitsen siitä, että sinä Riitta olet palannut. Se tuntuu hyvältä. Taidanpa yöpyä U:ssa jonkun kerran, jo tässä syksyllä…

    Kaija – jonka äänen flunssa vei…

  2. 2 Olkki 06/09/2010 10:32

    Jospa minäkin kommentoin tätä Riitan blogia. Sen ajan kun Riitta oli Tansaniassa, oli talossa koko ajan teologiystävämme Yrjö. Ja melkein koko ajan myös joku muu talkoolainen. Se tuntui minusta tosi hyvältä, koska töitten takia jouduin olemaan paljon pois ja talo eli heidän kanssaan omaa elämäänsä.

    Se mitä Riitta tuossa kaipaa on juuri tätä, me tarvitseme jonkun asumaan Sinistä taloa. Silloin tämä on mitä sen tulee olla, yhteinen, Sinapinsiemenen yhteisötalo. Silloin tämä on iloksi meille kaikille. Tällä hetkellähän Ukinrantaa hoitaa ”virallisesti” vain Riitta, vapaaehtoisena, koska on työssä Lähetysseurassa.

    Nyt vain miettimään kuka voisi tulla asukkaaksi yhteiseen taloomme!

    Olkki
    Messukylän pappi


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




Kategoriat

Arkistot

Sivut


%d bloggers like this: