Joustavuutta!

Tämä on vähän hassua! Mutta kuitenkin aion nyt vähän käännellä ajatusta tällaisesta joustavuudesta, ja ehkä vähän jopa harjoittaa ”itsekehua” ja muidenkin kehua tässä rinnalla… Viime viikonloppuna teimme Ukinrannassa käsitöitä villalankaviikonlopussa, meitä taisi enimmillään olla viitisentoista ihmistä. Toin lauantaina pienessä virikepuheessa esiin Veli Laurentiuksen, joka oli aikanaan häneen tutustuessani herättänyt minut miettimään monia asioita tässä elämässä, siis nimenomaan sellaisessa elämässä, jossa yritetään päästä koko ajan lähemmäs Jumalaa. Tämä veli Laurentius oli karmeliittamunkki, joka eleli luostarissa 1600-luvun Ranskassa, ja hänellä oli kyky omistaa kaikki tekemisensä ja koko olemisensa sekä luostarin keittiössä että suutarinverstaalla Jumalalle. Laurentius kehoittaa muitakin elämään samoin, jättämään huolehtimisen/liiallisen ennalta suunnittelun ja elämään ”huolettomana”  ja joustavana turvautuen siihen, että Jumala kyllä pitää huolta, ja antaa voimia, ohjausta ja sanoja suuhun kaikenlaisissa tilanteissa sen hetkisen tarpeen mukaan. Veli Laurentiuksen ideaa taitaa olla myös se ajatus, että oikeasti kaikki se aika, mitä meillä on, ei oikeasti olekkaan meidän aikaamme, vaan Jumalan aikaa, jota me käytämme. Ja siten, jos ajatusta vie pidemmälle, meillä ei oikeastaan olekkaan mitään ”oikeuksia” tämän aikamme suhteen, vaan meidän tulisi tarkasti ja joustavasti kuunnella Luojaamme siinä, miten Hän haluaa meidän tuota Häneltä lainattua aikaa käyttää.

No nyt tulen siihen kehu-vaiheeseen… Jotenkin ihmeissäni seurailen siellä Ukinrannassa erilaisia tilanteita, joissa asiat eivät suju siten kuin niiden oli odotettu sujuvan. Esimerkiksi Maijan auto ei käynnistynytkään sitten lähtiessä, ja sitten kun käynnistyi, se nyki kummallisesti ja Maija + Ammi kääntyivät takaisin. Ja miltä kaikki tämä näytti ulospäin, ei mitään kiroamisia tai suuttumisia, suuria harmitteluja vaan aika rauhallista kertomista ja vieläpä aika hauskalla tavalla siitä mitä tapahtui. Ja sitten seuraavana päivänä naiset vaan köröttivät junalla kotia… Sitten omalla kohdallani on jo muutama juttu sattunut, jossa asiat eivät sujuneet kuten odotin ja/tai toivoin. Ja laajemmalla skaalalla on ollut monenlaista elämääni liittyvää aika tärkeääkin asiaa, jossa vaan on ollut sellainen olo, että melkein kaikki tehdyt suunnitelmat menevät kerran viikossa uusiksi. Mutta, mutta… Minäkään en ole rähissyt sen kummemmin ja jäänyt asioideni kanssa kiinni suunnitelmiini, vaan jollain lailla aina kuitenkin luottanut siihen, että kyllä nämä kuviot selkiytyvät sitten aikanaan ja parhaalla mahdollisella tavalla. Vähän kuin rukoushetkessä tulisi taas sellainen rauha, että kyllä kaikki taas lutviutuu.

Niin, että ihmettelen tätä  Ukinrannassa viljeltyä mielenrauhaa ja tyyneyttä sellaisen kaiken keskellä, joka voisi jollain lailla ravistella noin muuten. Jumala tuntuu kyllä työskentelevän meidän kaikkien kanssa. Ja ehkäpä tuolla Sinisessä talossa sen työskentelyn tuntumaan pääsee jotenkin paremmin ja herkemmin, koska kuitenkin koko ajan pidetään mielessä se, että Jumalan edessä me tässä koko ajan eletään, ja Hänen meille lahjaksi antamaa aikaamme yhdessä eläen käytämme. Säännöllinen rukouselämä ja jonkinlainen olemisen pelkistys toteutuu, ja auttaa pysymään kiinni siinä, mikä on olennaista, Jumalassa. Yritetään muistaa se, että Jumalassa me elämme, liikumme ja olemme!

Peppi

0 Responses to “Joustavuutta!”



  1. Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




Kategoriat

Arkistot

Sivut


%d bloggers like this: