Puolitoista tuntia!

Tänään rukoushetken jälkeen keskityin Sinisen talon töihin puoleksi toista tunniksi. Sen aikana tein seuraavat toiminnot: keitin marjapuuron(en vielä vatkannut, koska se pitää jäähdyttää), tein marjapiirakan, mankeloin kolme lakanaa ja kolme tyynyliinaa, sytytin takkaan tulen, tein kauppalistan(tarkistaen mitä kaapeista löytyy ja puuttuu) ja vastasin yhteen puheluun sekä la itoin pyykit koneeseen pyörimään.

Ihmeellistä, miten paljon voi saada aikaan pienessä ajassa.Mutta vain harvoin minulla on elämä näin tehokasta, tosi harvoin. Kuinka paljon aikaa meneekään matkoihin, esim. eilen 4 tuntia Sinapinsiemenen hallituksen kokoukseen ja takaisin. Kuinka paljon aikaa tämän tietokoneen ääressä!

Meillä kyllä menee aikaa paljon myös vieraiden kanssa seurusteluun. En vielä ehtinyt laskea, mutta epäilen, että uuden vuoden vastaanoton jälkeen meillä on käynyt pitkälti toista sataa vierasta. Ihan kaikkien kanssa en ole suorastaa seurustellut, mutta  useimpien kanssa olen ja sitten vielä jotain valmistellutkin vieraiden varalle.

 Olen siis tällä hetkellä lomautettu. Luulisi nyt, että aikaa olisi. Äitikin sanoi aina  ”laiska töitänsä luettelee!” Mutta mihin se aika sitten meneekään?

 Olemme yrittäneet, tai oikesti minä olen kai marraskuusta asti yrittänyt saada tänne maanamuuttajaharjoittelijaa avuksi kotilalous töihin. Vain yksi pelokas kyselijä tuli käymään, mies tulkkinaan ja sitten ehkä kappelin oven avattuani hän(venäläinen)pelkäsi tätä taloamme. Nyt sitten ryhdyin taas hoitamaan asiaa. Minulla on irakilainen ystäväperhe, perheen äidille sopisi mielestäni loistavasti, että hän tulisi edes muutamana päivänä viikossa tänne. Olen soittanut asiasta kuusi puhelua ja sitten meidät pyydettiin vihdoin yhdessä työvoimatoimistoon. Siellä virkailija ihmeltteli tuloamme(vaikka meidät oli pyydetty!) ja antoi monisteen, josta voimme mennä verkkosivuille ja etsiä jokin lomake ja täyttää. Tähän prosessiin kaikkine soittoineen ja käynteineen meni kolme tuntia. Mitä saimme aikaseksi? Paperilappu, jossa www. osoite. ei yhtään piirakkaa, mankeloitua lakanaa tai tulipesällistä, ei edes kauppalistaa…

Mutta täytyy uskoa asiaansa. Ystäväni tarvitsee lisää sosiaalisia suhteita, suomenkielen harjoittelua ja hän rakastaa siivoamista ja ruoan laittoa. Me täällä tarvitsemme häntä ja hän meitä.

Viime viikonloppuna täällä Sinisen talon olohuoneessa alkoi virallisesti Anglikaanikirkon alainen fransiskaanisen kolmannen sääntökunnan paikallisryhmä. Ehkä se ei teistä tunnu järkevältä, mutta nämä kaikki kuuluvat nyt yhteen: Puolentuoista tunnin keittiöhommat, maahamuuttajan saaminen niihin mukaan, seurustelu vieraiden kanssa ja paljon muuta, jota tähän blogirkirjoitukseen en vielä saa mahtumaan.

Pax et Bonum(Rauhaa ja kaikkea Hyvää teille Jumalaltamme)

riitta

0 Responses to “Puolitoista tuntia!”



  1. Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




Kategoriat

Arkistot

Sivut


%d bloggers like this: