Mielen kaipuuta…

Viime viikonloppuna Ukinrannassa meitä oli noin 20 henkeä kuuntelemassa Afrikan kuulumisia. Meillä oli oikein mukavaa ja oikein todella hyvä eksoottinen ruoka maistui kaikille. Maksut tästä päivästä menivät suoraan Tansaniaan naistyön ompelu-projektin hyväksi Riitan ja Mama Lukamisan kautta. Siis meillä oli viihtymistä yhdessä ja vieläpä hyvä tarkoitus. Ei hassumpaa. Ihmettelin itsekseni sitä, kuinka viisaan ja avarakatseisen oloisia nämä kaikki naiset (mukana oli yksi rohkea mieskin, viisaan ja avarakatseisen oloinen hänkin) olivat. Se tuntuu hyvältä nähdä sellainen elämänasenne, jossa oivalletaan, että on olemassa paljon muutakin kuin minä itse. Sellaiseen yhteyteen ja oivallukseen Luojamme on meitä luonut.

Mutta nyt alkaa tässä keväässä tuntua myös jonkinlaista painetta. Näyttää siltä, että oma pappisvihkimykseni tulee tässä muutaman kuukauden päästä tapahtumaan. Yhtäkkiä on omassa mielessä aika kovaakin epäilystä siitä, että selviänkö sittenkään kaikesta tästä uudesta? Jos en osaakkaan mitään, ja hölmöilen? Eikö sittenkin olisi viisampaa pysytellä näissä ammateissa ja sellaisissa töissä jotka jo hallitsen? Toisaalta tätä olen kaivannut kauan, ja koen selkeää sisäistä kutsumusta papin työhön. Onko se niin, että sielunvihollinen käynnistää monenlaista vastustusta ja epäilystä, sellaista todella tuhoavaakin ja pienentävää,  ihmisessä silloin kun hän alkaa suuntautua yhä enemmän Jumalan palvelijaksi? Ulkoisissa olosuhteissanikin on tapahtunut sellaista, jonka voisi määritellä vastustukseksi tähän entistä suurempaan sitoutumiseeni yhteisöelämään ja sen kautta säännölliseen rukouselämään. Eli kun Jumala tekee minussa paljon työtä, käynnistyy myös Vastustajan vaikutus sieluun sekä sisäisesti että ulkoisesti.

Ajellessani viimeksi Turusta Ukinrantaan tuotin pienen rukouksen: ”Herra, täytä meidät kaipauksella Sinuun. Herra, täytä meidän kaipauksemme Sinuun.” Tätä pientä rukouksen poikasta sitten tässä kaiken ulkoisen ja sisäisen paineen keskellä mietiskelin ja rukoilin koko matkan. Tässä tuntui taas olevan kaikki oleellinen ja rauhoituin. Kyllä Jumala meistä huolen pitää!

peppi

0 Responses to “Mielen kaipuuta…”



  1. Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




Kategoriat

Arkistot

Sivut


%d bloggers like this: