Siivousta ja muistoja

Mnal on nyt neljänä päivänä täällä meillä. Paikat alkavat kiiltää ja kohentua kuin ihmeen jäljiltä. Tänään uskalsimme avata  ”arkistokomeron” Fransiskuksen ja Klaran huoneen vierestä, ja katsoa jokaiseen pahvilaatikkoon ja pussiin.

Löysimme Mark Chagallin lasimaalauksista diasarjan, pussillisen villalankaa, hienosti niputettuja Sinapinsiemenlehden vuosikertoja, muutaman laatikon, jossa luki” Selvitään Ukinrannassa”. Suuria pahvikääröjä, joissa luki: ”A-M:n retriittiohjelmia” tai ”näyttelykuvia Sinapista”.

Valtava pino aitoja Tulisijalehtiä ( ja niistäkin nipuista puuttui ne muttama, joita kyselemme toimintaviuillamme!)ja tietysti valtava määrä Sinapinsiemenen tilitykseen liittyviä mappeja. Mutta välissä tipahti käsiini joku kortti tai kuva, vanha esite tai muisto, ennen kaikkea muisto näiltä yli 30 vuodelta, jolloin olemme olleet tässä mukana.

Raaskin heittää yhden paperikassillisen pois esitteitä ja lehtisiä. Loput Mnal laittoi sievästi hyllylle ja laatikoihin, odottamaan taas jotakin toivotavasti innokasta esim.historian tuktijaa, joka  tekisi tästä luottamuksen pyhiinvaelluksestamme gradun tai lisurin.

Ja mihin olemme nyt menossa, tällä taustalla, tällä historialla, tällä voimalla tai voimattomuudella. Kirkkopäiville emme juuri yhdistyksenä osallistu. Meitä ei tarvita enää hiljaisuuden keitaan rakentajiksi.    Retriittejä pidetään jo satoja ympäri Suomea ja Taizentyyliset jumalanpalvelukset ovat jo vuosia etsineet paikkaansa eri puolella Suomea. 

No, ensi pyhänä olemma Puotilan kappelissa Helsingissä kevätkokouksessa. Elina Vuola puhuu vapautuksen teologiasta ja Taizetyylinen hiljaisuuden messu kokoaa lienee kaksi kourallista ihmisiä yhteen.

Tänä iltana, vietyäni pahvilaatikoita runsain määrin roskiin, tuli iltaa viettämään kaksi aitoa Sahalahden(Kangasalan kappeliseurakunta, jossa kuvia mm.viime Sinapinsiemenlehdessä) seurakunta-aktiivia naista. Heitä erityisesti oli innoittanut Sahalahden kirkon historian ensimmäisen tuomasmessun valmistelu! Siihen he hakivat meiktä virikkeitä ja rohkeutta. Olohuoneen nurkan äiti teresa-peittojen kekseneräiset laput innostivat heitä myös. ”Näithän meidän vanhuksemme voivat kutoa kun tulevat yhteen”.  Sovimme rukoushetken jälkeen vielä kesän mustikka- ja puolikkareissusta heidän runsaille marjamailleen.

Ehkä vielä siis kaikki ei olekaan eletty loppuun, ehkä vielä löytyy jakamista puoleen ja toiseen.

näitä miettii riitta

1 Response to “Siivousta ja muistoja”


  1. 1 Siiri 03/04/2011 17:04

    Kuulostavat etäisesti tutuilta nuo arkistokaapin aarteet😉 Mukavaa suunnata huomenna sinnepäin!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




Kategoriat

Arkistot

Sivut


%d bloggers like this: