mitä tulikaan talkoopäivästä?

Aamulla heräsimme iloisina talkoopäivään, aurinko paistoi ja onkimatoja löytyi. Odottelimme ensimmäisiä talkoolaisia kappelihetkeen, mutta vietimme aamurukousta sitten pelkästään oman väen kesken. Rukoushetken jälkeen Olkki oli lähdössä töihinsä, ja me jatkoimme töitä, Riitta vei biojätteitä ja kuuli kompostin kuivikekasassa Siru-kissan maukuvan onnettomana oudolla äänellä. Riitta huusi minut paikalle, ja nostin kisun kasasta. Sirulla oli koko alavatsa ja reiden sisäpinnat avohaavaa, jotain sisäelimiäkin näkösällä… Emme sitä kauaa katselleet, ja Riitta alkoi selvitellä, minne eläinlääkäriin veisimme loukkaantuneen. Siinä hötäkässä mietimme miten talkoovieraiden vastaanotto sujuisi. Olkki herätti Liisan: ”Nouse! Kissa on raadeltu.” Tässä hötäkässä vielä mietimme, kummalla autolla lähdemme. Siru maukui ja vonkui tämän ajan mun sylissä.

Eläinlääkärissä sitten Siru rauhoitettiin ja katsottiin haavoja. Nuori eläinlääkäri, varmaan 26-27 vuotias tuli sitten vakavana kertomaan tilanteesta ja sanoi, että nyt on parempi lopettaa Siru. Näin tehtiin. Sirulla oli saattojoukkona kaksi siitä tykkäävää ihmistä. Se on enemmän kuin monella ihmisellä kuolinhetkellä. Ajoimme takaisin Ukinrantaan Sirun vielä lämmin ruumis mukana. Kissa pääsi  hautaan kaverinsa vierelle marjapensaiden juurelle.

Eli kyllä tämä tilanne huolestuttaa meitä kaikkia täällä asuvia. Kenen juttu tämä Ukinrannan ylläpito ja vastuunotto on? Sinapinsiemen-yhdistyksen kokonaisuudessaan vai vain meidän kolmen, Riitan, Olkin ja mun? Tällaisissa yllättävissä tilanteissa, kuten tämäkin Siru-kissan juttu, olisi ihan eri asia ”jättää” vastuu talon pyörittämisestä sellaiselle henkilölle, joka tuntee talon tavat, jollekin Sinapinsiemenen ihmiselle? Samoin talkootöihin olisi paljon tarvittu ihmisiä, muutama ilmoittautui, mutta sitten tosiaan ei ketään tullut. Laituri jäi korjaamatta ja monenlaiset puutarhatyöt tekemättä…

Täällä on kuitenkin koko ajan toimintaa. Nytkin odottelemme nuorten aikuisten ryhmää tänne illaksi ja yöksi. He tekevät omien puuhiensa ohessa jotain pientä talkoohommaa, mutta pääosin heillä on omaa ohjelmaa. Eli täällä meillä on kyllä koko ajan ohjelmaa ja monenlaista toimintaa, mutta haluaisimme ihmisiä tänne jakamaan toimintaa ja vastuuta Ukinrannasta, täällä saa touhuta ja osallistua kukin omien lahjojensa mukaan. Tämä juttu on tosi hieno! On upeaa olla paikassa, jossa voi puhua hengellisistä asioista, rukoilla ja tehdä työtä yhdessä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ottavat Jumalan vakavissaan ja haluavat päästä läheisempään yhteyteen Luojan kanssa.

Onko tapahtumassa jonkinlainen kulttuurin muutos tämän yhteisön kanssa? Morbackassa oli ”paljon” talkoolaisia ja vastuunkantajia, täällä Ukinrannasssa sensijaan vähän. Mutta vieraita meillä käy paljon, ja aivan uusia ihmisiä, joiden tutustuminen taloon, ja talon tapoihin  vie aikaa. Riitta ”haastoi” edellisessä blogi-kirjoituksessa meitä ja teitä kaikkia pohtimaan ja keskustelemaan tästä talosta ja toiminnasta täällä. Mitä me yhdistyksen jäsenet haluamme tämän Ukinrannan kanssa tehdä? Millaista toimintaa ihmiset haluavat ja millaisiin juttuihin jäsenet olisivat valmiita tulemaan vastuunkantajiksi? Kaikki tämä toiminta ei voi meidän kolmen harteilla olla, varsinkin kun olemme kaikki enemmän tai vähemmän ulkopuolisissa töissä.

Peppi

0 Responses to “mitä tulikaan talkoopäivästä?”



  1. Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




Kategoriat

Arkistot

Sivut


%d bloggers like this: