Elämänpuun katveessa

Olin kymmenen päivää Ukinrannassa taas kokemassa hiljaisuutta, rauhaa ja yhteyttä. Eräs Ukinrannan hienouksia on juuri se, että se on niitä harvoja paikkoja joissa hiljaisuutta ja yhteyttä voi sopivassa määrin kokea samanaikaisesti kummankaan puuttumatta.

Lähdin taas takaisin arkeen mieli täynnä kiitollisuutta sekä Jumalaa, että tapaamiani ihmisiä kohtaan. Muistoksi otin kaatuneen salavan neljä itänyttä oksaa, jotka olen istuttanut nyt lähelle kotiani. Toivon, että ne lähtevät kasvamaan hyvin, sillä totisesti salavat ovat veden läheisyyden lisäksi yksi tärkeä osa Ukinrannan viehätystä.

Itsestään itäneet oksat tuovat mieleen Raamatusta Aaronin sauvan joka viheriöi ja apokryfikirjoista kertomuksen siitä kuinka Joosefin sauva alkoi kasvaa lehtiä ja hedelmiä sen merkiksi, että hänet oli kutsuttu Jeesuksen huoltajaksi ja Marian puolisoksi.

Tarina kertoo, että Adam ja Eeva kaipasivat takaisin paratiisiin, josta heidät oli karkotettu, mutta eivät voineet sinne palata, koska kerubi vartioi Elämänpuun tietä kädessään leimuava miekka, kuten Genesiksessä kerrotaan.

Kun Adam oli kuolinvuoteellaan hän lähetti poikansa Setin pyytämään enkeliltä lohdukseen yhtä oksaa Elämänpuusta. Tultuaan paratiisin muurille Set huomasi yhden puun oksista roikkuvan yli muurin. Hän katkaisi tuon vihreän lehvän ja toisen lohduksi ihmiskunnan kantaisän viimeisiin hetkiin.

Adamin kuoltua Elämänpuun oksa istutettiin hänen haudalleen, joka sijaitsi Golgatan kummun alla. Oksa juurtui ja kasvoi. Pari tuhatta vuotta myöhemmin siitä valmistettiin Jeesuksen risti, todellinen Elämänpuu.

Monet naureskelevat lukuisille Jeesuksen ristin paloille, joita säilytetään pyhäinjäännöksinä eri puolilla maailmaa. Totta onkin, ettemme tiedä onko mikään niistä aito. Tärkeintä on kuitenkin, että ne muistuttavat meitä Hänestä, josta tuli Suuri Rakentaja ja paratiisin porttien aukaisija.

Sää ei oikein suosinut oleskeluani, mutta Aulikin ja Päivin kanssa ehdimme sentään hieman tehdä pihatöitäkin.
Seija skannasi kaikki kirjakaupan kirjat ja minä punnitsin ne.
sunnuntaina kävin messussa Messukylän vanhassa kirkossa, jonka karu kauneus viehättää minua. Rukoushetkien toistuvaa kiertoa olen myös oppinut arvostamaan kerta kerralta enemmän.

Pohdimme Riitan ja Olkin kanssa monia talon asioita, myös sitä tarvitsisiko Sininen talo uuden kissan. Asiassa on mietittävä sekä Pyhän Franciscuksen että Pyhän Klaaran näkökulmaa, siis sekä eläinrakkautta että käytännöllisyyttä.

Yhtenä iltana Ukinrannassa vierailivat myös paikalliset Hildegard Bingeniläisen ystävät. Saimme tietoa Hildegardista myös luonnonlääkitsijänä, joka tosin totesi joistakin käyttämistään yrteistä, ettei niistä ollut hyötyä, mutta ei kovin suurta haittaakaan.

Tulen varmasti heinäkuussa uudestaan. Toivon kaikille talon asukkaille ja ystäville valoisaa ja siunattua juhannusjuhlaa.

Yrjö Rosendal

0 Responses to “Elämänpuun katveessa”



  1. Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




Kategoriat

Arkistot

Sivut


%d bloggers like this: