Yhteisökoti?

Ukinrannassa olemme taas yhtä kesää viisaampia. Kesä on kaikkein vilkkainta aikaa, vilkkainta ja kaikkein vähiten ennustettavaa. Paljon mieleenpainuvaa on taas yhdessä koettu. Merkittävää on ollut, että saimme olla jollain tavalla mukana siinä ”taistelussa”, jota ainakin minä olen ollut peräänkuuluttamassa jo hyvin toimivan hiljaisuudenviljelyn rinnalle Ukinrannan elämään. Niin asunnoton nepalilainen opiskelija Pukar kuin stipendiaattimme Thanghao toivat mukanaan häivähdyksen taistelua. (Stipendiaattimme kutsumanimi on tuo Thanghao, Kom on hänen kansansa nimi. Komin kansa on yksi Intian pienimmistä ja eniten vainotuista kansoista).

Tämän kesän kokemukset ovat vahvistaneet jo aiempaa yhteisön päätöstä tiivistää ja kiteyttää Ukinrannan toimintaa. Tämä on paitsi Sinapinsiemenen Tulisija myös kolmen asukkaan oma koti. Kun me olemme kaikki ulkopuolella töissä, ovat mahdollisuutemme vieraitten vastaanottamiseen ja toiminnan järjestämiseen hyvinkin rajalliset. Siksi olemme jättäneet ilmoituksistamme ja toiminnastamme pois keskiviikkoillan avoimet ovet. Taloon tutustumaan haluavat toivotamme tervetulleiksi päivittäisiin rukoushetkiin. Niistä pyrimme pitämään kiinni. Silloin on joku meistä paikalla avaamassa oven myös kirjakauppaan. Tähän liittyy iloinen uutinen siitä, että kirjakauppaan on saatu rakennettua taas verkkokauppayhteys. Kiitos Leenalle, Jarmolle, Timolle ja Seijalle.

Toiminnan tiivistäminen näkyy siinä, että syksyn hiljaisuuden retriitit on vaihdettu Ukinrannan Mystikko-sarjaksi. Syyskuun Fransiskaaninen retriitti on vielä ohjelmassa, mutta loka- ja marraskuun retriitit ovatkin lauantaista sunnuntaihin kestäviä kokoontumisia ensin Ignatiuksen ja sitten Franciskuksen ajatusten ja opetusten äärellä. Majoitustilaa on rajoitetusti, siksi niihin voi osallistua myös päiväseltään. Muualla Ukinrannan blogisivuilla on tästä tarkemmat tiedot.

Ukinrannan kehittyminen yhteisökodin suuntaan ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö ovet olisi auki sinapinsiementen tulla, asettua taloksi, kääriä hihansa tai vetäytyä alkavan syksyn myötä rauhoittavaan hiljaisuuteen, vaiten – ja yksinoloon. Itse asiassa olemme kovasti kaivanneet sellaisia sinapinsiemeniä, jotka ottaisivat Ukinrannan omaksi yhteisökodikseen, jonne vetäytyä rauhaan, hiljaisuuteen, rukous-, työ- ja ateriayhteyteen vakinaisten asukkaiden kanssa.

Minulla alkoi kesäloma elokuun alussa, samalla kun Suomen kesä alkoi jo kääntyä kohti syksyä. Vielä on edessä kuitenkin viikko Taizéssä. Tiedän sen antavan voimia vielä enemmän kuin Suomen suvi. Sillä siellä ollaan kaiken hyvän lähteillä: ”Jeesus Kristus on juhlariemu / voima, virvoitus / Hän on toivo, luottamus / Vain Sinuun katson ja pelkää en”.

 

Siihen suuntaan katsomassa,

Olkki

0 Responses to “Yhteisökoti?”



  1. Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




Kategoriat

Arkistot

Sivut


%d bloggers like this: