Vuosi vaihtui

Tämä vuosi alkoi kohdallamme erikoisesti. Uutta vuotta otimme vastaan valtavien ilotulitusten alla Dubaissa. Siellä asuu poikamme Atte ja hänen perheensä; vaimo Ella( joka odottaa kolmatta lastaan) ja Nelson(5v) ja Henri(3v).

3.1 tulimme illan suussa Ukinrantaan, kotiin. Mutta jatkoin heti matkaani Ouluun, jossa äitin 85v. oli jo huonossa kunnossa sairaalan saattohoito-osastolla. Sain kuitenkin viettää äidin kanssa muutaman päivän ja mikä ihmeellisintä, antaa hänelle pyhää ehtoollista hänen viimeisinä tajuissaan olo tunteinaan. Sitten valvoin äidin vierellä loppiaisen jälkeisen yön. Lauloin virsiä ja Taizelauluja ja muistelin kaikkea mukavaa ja hienoa, jota olin äidiltä saanut ja oppinut, perinyt.

Muistelua syvensi vielä se, että olin edellienä iltana äidin eteisen komeron yläkaapista löytänyt ison pahvilaatikon kirjeitä. Ne oli kaikki ne kirjeet, mitä yksityisesti olin hänelle lähettänyt v. 1984 lähetyskurssista asti ja kaikkina noina 15 Afrikan vuotena. Kirjoitin äidille noin kahden viikon välein sieltä.

Lauantaina Lari Tampereelta tuli Ouluun. Liisa lähti päivä junalla Tampereelle ja sisareni ja veljeni ja heidän lapsensa vuorottelivat äidin sängyn vierellä. Lari jäi yöksi äidin viereen yksin, kunnes äitini kauniisti ja rauhallisesti nukkui pois neljän aikaan aamuyöstä. 

Yksi aikakausi on päättynyt minun elämässäni. Se oli pitkä ja pääsääntöisesti hyvä. Olla lapsi, olla tytär, olla kuopus, omistaa äiti. Nyt odottelemme Annan(esikoisemme) tuloa Uudesta Seelannista. Myös Atte tulee Dubaista. Kaikki äitini 13 lastenlasta haluavat tulla hautajaisiin Ouluun ensi lauantaina.

Koko viikon on satanut lunta. Äidin kuvan vierellä uskomattoman kaunis kukkakimppu ja edessä kynttilä. Leivoin tänään pullaa ja toscakakkua kun tuli vieraita. Äitini teki niin aina kun menimme sinne. Huomenna tulee tansanialaiset ystävämme. He tulevat ”tuomaan lisää elämänvoimaa” sanomaan polet(=osanotto) ja istumaan hetken kanssamme, rukoillemaan.

Ukinranta on hiljainen. Talkoolainen Liisa on siivonnut taloa ja odottelemme kuun lopussa nuorten aikusten pyhiinvaellusviikonloppua. Elämä jatkuu… Minun elämäni  ei koskaan kuten ennen, mutta jatkuu….

riitta

3 Responses to “Vuosi vaihtui”


  1. 1 Anne T 15/01/2012 19:13

    Kiitos jakamisesta, Riitta!
    ”Yön synkkyys ei ole yötä sinulle! Yö loistaa kirkkauttasi, Herra.”

  2. 2 Heli 16/01/2012 00:03

    Säikeitä on moneen suuntaan, olla jonkun lapsi, olla jonkun äiti. Olla omalla paikallaan ihmisten verkossa. Rikkautta, siunausta, huolta ja kipua. Levollisuutta ja siunausta toivon teille.

  3. 3 Tanja Vähäoja 19/01/2012 13:47

    Kiitos jakamisesta ja jaksamista teille. Elämä jatkuu vaan ei entisellään. Sain itse olla samaisessa sairaalassa lähes kaksi vuotta sitten samassa tilanteessa rakkaalle isoisälleni. Hetki oli koskettava. Pari viikkoa sitten tyhjensimme lapsuudenkotini eli mummolani ja sieltä löytyi myös kirje ja kuva ym. aarteita. Siunattua loppuvuotta koko teidän perheelle ja läheisille!

    Tanja


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




Kategoriat

Arkistot

Sivut


%d bloggers like this: