Tammikuun viimeisenä

Tammikuu meni meillä täällä nopeasti. Nuorten aikuisten pyhiinvaellus viikonloppuna kovin monta joutui perumaan tulonsa, mutta tusinan verran kuitenkin meitä oli jakamassa keittoa ja pizzaa, saunan lämpöä ja ennen kaikkea ajatuksia, joita Berliinissä julkaistu Taizenkirje herätti. Veli Aloisin heittää ajatus ”Mitä on uusi solidaarisuus?” laittoi meitä keskustelemaan vilkaasti. Joukossa oli 4 aivan uutta, sanoisinko etsijää. Se teki hyvää meille kaikille.

Eilen oli sitten Sinapinsiemenen uuden hallituksen ensimmäinen kokous. Soili, Liisa ja Satu-Elina ovat uusia hallituksen jäseniä. Kokouksesta on hyvä poimia muutama tärkeä ilmoitusasia: Seuraavan jäsenlehden mukana tulee myös jäsenmaksukirje. Toivottavasti sihteeri välttyy nyt ikävältä karhukirjeruljanssilta.

Sinapinsiemenen kevätkokous ja siihen liittyvä seminaari on Pakilan Hyvän Paimenen kirkolla 14.4. Mukana on mm. isä Cedric Intiasta, joka ennen sitä ja sen jälkeen haluaa kierrellä kouluilla ja muissakin paikoissa kertomassa kummilapsityöstä Intian Gujaratissa. Matti Kristola on kummisihteerimme ja Mikko ja Raija Peura muuten isännöivät vierastamme. Ainakin Tampereen, Helsingin ja mahdollisesti Lapuan seutu saa vieraakseen tämän ihanan jesuiittaisän, joka on jo vuosia kouluttanut mm, suomalaisten kummien tuen avulla kastittomia,köyhiä lapsia.

Syyskuussa on Taizen organisoima tapahtuma Helsingissä. Suomessa Kristiina , Topi ja Laura ja Mika näkevät jo nyt paljon vaivaa mm.etsien ISÄNTÄPERHEITÄ Helsingistä nuorille vieraille. Tästä tulee myös jäsenkirjeeseen tietoa lisää. 

Eniten mullistusta meidän kannaltamme täällä Ukinrannassa aiheuttaa se tosiseikka, että olemme Olkin kanssa siirtämässä vastuuta koko Ukinrannasta kesäkuun alusta toisille vastuun kantajille. Jos Jumala suo, me  lähdemme takaisin Afrikkaan heinäkuussa, nyt Malawiin ja kahdeksi vuodeksi. Viimeistään huhtikuun kevätkokouksessa uudet vastuunkantajat esittäytyvät. Paljon rukousta ja tukea tarvitsemme kaikki tähän siirtoon. Eilisessä kokouksessa tuntui hyvältä jutella ja todeta, että nyt  vaihdon aika. 

Pakkanen napsahtelee puutalon nurkissa, pesukone pyörittää vieraiden jättämiä lakanoita ja tahriintuneita pöytäliinoja. Muuten on hiljaista. Ketään ei ole talkoolaisena Liisan lähdettyä perjantaina kotiinsa. Minun oma esikoiseni lapsineen lähtivät tänään Uuteen Seelantiin. Matka kestää kaksi vuorokautta. He olivat tuleet äitini hautajaisiin.

”Herra tulee tiellä vastaan, koskaan ei hylkää lastaan. Herra antaa meihin uuden voiman, antaa uuden voiman”. Jotain tämän tapaista on uusi käännös El signore tiristora…laulusta. Sitä hyräilen nykyisin.

riitta

0 Responses to “Tammikuun viimeisenä”



  1. Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




Kategoriat

Arkistot

Sivut


%d bloggers like this: