Pöydän ääressä

Ajattelin aloittaa tämän blogin syksyn otsikon mukaisesti pöydän äärestä, kerran meitä kirjoittajia on kutsuttu keskustelemaan ja antamaan erilaisia näkökulmia asioihin. Pöytä on, varsinkin Ukinrannassa, jakamisen paikka ja ruokailuhuoneen pitkän pöydän ääreen kokoontuminen tarjoaa yleensä monenlaista jakamista ja saamista.

Image

Pöytään liittyy myös kiinteästi ravinto, onhan tutuin pöytä se ruokapöytä. Tässä kattauksessa tarjolla siis kolme ruokalajia keskusteltavaksi, mietittäväksi ja jaettavaksi. Kaikki eivät nimestään huolimatta liity vain ruokaan ja ruokailuun, mutta kukin miettiköön, missä kaikkialla pöytävertailua voisi soveltaa. Hyvää ruokahalua!

Alkuruoka: jakaminen
Nykyään meillä on paljon tietoa terveellisestä syömisestä ja monesti hyvät mahdollisuudetkin syödä monipuolisesti. Silti olen sitä mieltä, että monilla on vähän yksipuolinen ruokavalio, jos siitä puuttuu jakaminen. Jotkin olennaiset vitamiinit jäävät saamatta, jos syö vain itselleen ja itsekseen, siltä tuntuu. Vaatimatonkin ateria maistuu jaettuna maukkaammalta kuin yksin lusikoituna. Miten on, olisiko jakaminen lisättävä ruokaympyrään?

Pääruoka:
Monesti ruokapöydässä on tarjolla erilaista tavaraa, suolakurkkuja tai ketsuppia lisukkeeksi. Myös tavat laittaa ruokaa vaihtelevat. Minä syön mieluusti keitetyt porkkanani ilman rakuunaa, jollekin vasta se viimeistelee kasvisten maun. Tavat vaihtelevat. Voisikin kysyä, missä määrin siedämme erilaisuutta ja missä kohtaa pitää itsekin tulla vastaan, eikä vaan pitää suurta meteliä omista mieltymyksistään. Mahtuuko pöytään useanlaista murkinoijaa? Annanko itse tilaa vai tuputanko omia mieltymyksiäni, huomaamattanikin? Tässä tuhteja kysymyksiä tarkasteltavaksi useammallekin kattaukselle!

Jälkiruoka:
Minä istun yleensä mieluiten pöydässä jommassakummassa reunassa. Siitä pääsee kätevästi täyttämään vesilasiaan, hakemaan unohtuneen lusikan ja muutenkin saa hyvän näkymän pöytäkumppaneihin. On hyvä tietää, missä on oma paikka ja käyttää senkin pohtimiseen muutama hetki, jos tuntuu, ettei ole oikein sijaansa löytänyt. Mutta ehkä on hyvä muistaa myös se, että asioita on hyvä tarkastella välillä toiseltakin kantilta. Eräs tuttavani istuu aina sisarensa perheen luona kyläillessä jonkun perheenjäsenen vakiopaikalle, koska hänen mukaansa on hyvä estää ihmisiä luutumasta omiin tottumuksiinsa. Olisiko näin syksyn aluksi hyvä aika löytää oma paikka vai tarkastella soppalautasta joskus toisestakin kohtaa kattausta?

Joka tapauksessa, näillä johdantosanoilla, tervetuloa yhteiseen pöytään!

Kulmapaikalta Tuija

0 Responses to “Pöydän ääressä”



  1. Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




Kategoriat

Arkistot

Sivut


%d bloggers like this: