Riitta tuossa jo ehti mainitakin, että lupasin antaa lyhyen raportin Sinapinsiemenen hallituksen ”unelmapäivästä”, johon kokoonnuimme Ukinrannassa 10.11. Halusimme hetkeksi vapautua esityslistojen ja pöytäkirjojen otteesta ja istua rauhassa miettimään, mikä Sinapinsiemenessä on tärkeää. Mikä on luovuttamaton ydin, josta haluamme pitää kiinni? Mitä uusia näkyjä ja mahdollisuuksia tulevaisuus voisi tuoda tullessaan?
Päivä eteni villeistä unelmista kohti konkretiaa. Yritimme ensin unohtaa painavat realiteetit ja antaa mielikuvituksen laukata vapaasti. Esiin nousi haaveita yhteisöllisyydestä ja kansainvälisyydestä, hiljaisuuden ryhmien perustamisesta sekä vaihtoehtoisen elämäntavan ohjaamisesta. Useammassa puheenvuorossa mainittiin jäsenlehtemme kannessakin oleva sanapari ”sovituksen käyteaine”. Miten voisimme elää sovituksen käyteaineena maailmassa ja kirkossa? Miten Sinapinsiemen voisi olla yhtä aikaa sekä muutoksen airut ja rohkean keskustelun herättäjä että vähässä uskollinen ja yksinkertaisuuteen sitoutuva?
Haaveet yhteisöllisyydestä ja avoimuudesta saivat meidät pohtimaan Ukinrannan luonnetta ja yhteyksiä muihin hengellisiin yhteisöihin. Kysyimme, mitä Taizén hengessä eläminen merkitsee nykyihmiselle ja miten yhdistyksemme voisi vahvistaa yhteyksiä veljiin ja suomalaisiin Taizén-matkaajiin. Fransiskaaniset ihanteet ja tuoreet kokemukset Grandchampin-matkalta herättivät keskustelua siitä, voisiko Ukinranta olla suomalaisen luostarikulttuurin elvyttäjä: yhteisö, joka vastaanottaisi matkalaisia ja uusia jäseniä mutta samalla säilyttäisi uskollisuutensa omalle elämäntavalleen ja luostarisäännölleen. Luostari-sanasta keskustelimme melko pitkään. Toisille se ilmaisi toivottua elämäntapaan sitoutumista, kun taas toisten korvissa se kuulosti etäiseltä ja etäännyttävältä pienten piirien käsitteeltä. Luulen, että jokainen meistä oli kuitenkin samaa mieltä siitä, että vieraanvaraisuuden, elämäntapauskollisuuden ja terveiden rajojen yhteensovittaminen on haaste, jossa meillä on paljon opittavaa muilta kristillisiltä yhteisöiltä.
Koska Ukinrannassa oli pyhäinpäivänä vietetty ensimmäinen retriitti, pääsimme vihdoinkin paremmin arvioimaan talon soveltuvuutta retriittikäyttöön. Pyhäinpäivän retriitin tunnelma oli Riitan ja Olkin mukaan ollut lämmin, ja hiljaisuus oli hoitanut retriittivieraita ja talonväkeä. Vaikutti siltä, että olimme kaikki taipuvaisia toteamaan, että retriitit ja hiljaisuuden viljely kuuluvat jatkossakin Sinapinsiemenen toimintaan. Sivusimme myös hengellistä ohjausta ja muita hiljaisuuden ryhmiä. Ehkä juuri vertaisryhmissä ihmiset voisivat kantaa ja tukea toisiaan niin, ettei talonväki joutuisi jakamaan itsestään enempää kuin on kohtuullista.
Ukinrannan asukkaiden jaksamisesta keskustelimme muutenkin pitkään ja pohdimme toimintamuotoja, jotka olisivat mahdollisia nykyisillä voimavaroilla. Totesimme, ettei Ukinranta ole lepokoti, joka tarjoaa palveluita ja tuotteita, vaan ennen kaikkea talo, jossa on alttari – rukoileva talo, joka kutsuu ihmisiä yhteyteen ja osallisuuteen. Haaveilimme vapaaehtoisista retriitinohjaajista sekä erityisesti retriittiemännistä ja -isännistä, jotka kantaisivat vastuuta ruokailuista ja omalta osaltaan loisivat taloon tunnelmaa. Jos lähipiiristäsi löytyy tällaisista tehtävistä kiinnostuneita ihmisiä, ottakaa yhteys Ukinrantaan!
Retriittitukirenkaan kehittämisen ohella toiminnan uudeksi painopistealueeksi hyväksyttiin muun muassa Sinapinsiemenen julkaisutoiminnan kehittäminen. Esiin nousi useita kirjoja, joita mieluusti kääntäisimme ja julkaisisimme tai ainakin painaisimme lisää. Konkreettisten ehdotusten joukkoon kuului myös – Eeva-Stiinan sanoin – ”lypsylehmätoiminnan” kehittäminen. Ukinranta kaipaisi toimintamuotoja, jotka takaisivat yhdistyksen taloudellisen tilanteen vakauden mutta eivät kohtuuttomasti työllistäisi talon asukkaita. Eräänä pohtimisen arvoisena ideana mainittiin Ukinrannan suuren salin satunnainen vuokraaminen kirkollisten tahojen kokouskäyttöön. Kokous ja kappelihetki voisivat olla yhdistelmä, joka innostaisi monia hengellisen työn tekijöitä.
Tällaisia siis unelmoi Sinapinsiemenen hallitus viime viikolla. Kutsumme myös yhdistyksen jäseniä jakamaan haaveitaan ja toiveitaan täällä blogissa tai ensi viikonlopun syyskokouksessa Kangasalla. Millaisesta Ukinrannasta sinä unelmoit? Entä mikä Sinapinsiemenen toiminnassa on sinulle tärkeintä?
Kyselee,
Siiri
Ukinranta 