Archive Page 2

Hiljaista aikaa

Image

Kaveriviikonloppu Ukinrannassa. Syyskävelyjä järven ympäri, lehtien kahinaa, keskusteluja, saunomista pimenevässä syysillassa ja rukousta. Hiljentymistä – sellaista, johon helposti arjessa unohtaa varata aikaa. Päivittäiset hartaushetket, Taizé-hymneineen, ja pienet askareet rauhoittivat ihmeellisesti. Askeettisuus pakotti lempeästi pysähtymään Jumalan seuraan pidemmäksi aikaa.

Aluksi tuntui hieman erikoiseltakin varata aivan hiljaista aikaa vain olla ja mietiskellä, mutta hyvin pian nuo mietiskelyyn ja rukoukseen käytetyt hetket alkoivat hoitaa. Lepäsin. Ymmärsin hiljaisuuden vaativan harjoitusta, ei ainoastaan puhumattomuutta. Aluksi, katsellessani Ukinrannan olohuoneen ikkunasta järvelle, ajatukset harhailivat ympäriinsä. Vähitellen ne alkoivat kuitenkin hidastaa tahtiaan ja ymmärsin Jumalan todella kutsuvan meitä hiljaisuuteen.

Katseen vaeltaessa huurteisen ikkunan läpi tuo keltaisen ja punaisen sävyissä loistava luonto muistutti ihmisen, itseni, pienuudesta. Voisi kuvitella, että pienellä paikalla olo tuntuisi ahdistavaltakin, mutta juuri tuossa Isän edessä istuessa, lapsena, olo oli kovin turvallinen. Huolet ja kiireet muuttuivat tietoisuuteen Isän huolenpidosta – sellaisesta, joka on läsnä kaikkina hetkinä. Keveinä ja raskaina, eikä onneksi ainoastaan silloin kun kykenen tuohon ihmeelliseen rakkauteen oikein keskittymään. 

Koen kuitenkin, että juuri kuunteluun ja rukoukseen varatussa ajassa on suuri siunaus. Ei tarvitse huolehtia tai murehtia, sillä silloin elämä, pieni ja arvokas, asettuu oikeisiin mittasuhteisiin. Tuo erikoinen sisäinen muutos on jotain mitä ei voi täysin selvittää tai sanoiksi pukea, mutta joka aina uudestaan hämmästyttää. Jo kaipuun Jumalan seuraan, rauhoittumiseen, voisikin ajatella olevan ensi askel rukoukseen. Elämä rukouksessa on kasvua, jota ei voi heti silmin havaita. Mutta vuodenaikoijen vaihtuessa, lehtien tipahdellessa ja uusien versojen taas puhjetessa, Jumala pitää huolen.

Kuten puuhun kasvaa verso hento,
siten sinuun kasvan, sinuun jään.
Minne eksyneekin mielen lento,
luoksesi se palaa lepäämään.
Yli rajan hauraan palaavani
tiedän myös, jos tieni sinne vei
Hän, ken näkee, että ruumiissani
sua vailla sielu kestäis ei.
(Saima Harmaja) 

Viikonlopusta kiittäen,
Saara

Pöydän ääressä

Ajattelin aloittaa tämän blogin syksyn otsikon mukaisesti pöydän äärestä, kerran meitä kirjoittajia on kutsuttu keskustelemaan ja antamaan erilaisia näkökulmia asioihin. Pöytä on, varsinkin Ukinrannassa, jakamisen paikka ja ruokailuhuoneen pitkän pöydän ääreen kokoontuminen tarjoaa yleensä monenlaista jakamista ja saamista.

Image

Pöytään liittyy myös kiinteästi ravinto, onhan tutuin pöytä se ruokapöytä. Tässä kattauksessa tarjolla siis kolme ruokalajia keskusteltavaksi, mietittäväksi ja jaettavaksi. Kaikki eivät nimestään huolimatta liity vain ruokaan ja ruokailuun, mutta kukin miettiköön, missä kaikkialla pöytävertailua voisi soveltaa. Hyvää ruokahalua!

Alkuruoka: jakaminen
Nykyään meillä on paljon tietoa terveellisestä syömisestä ja monesti hyvät mahdollisuudetkin syödä monipuolisesti. Silti olen sitä mieltä, että monilla on vähän yksipuolinen ruokavalio, jos siitä puuttuu jakaminen. Jotkin olennaiset vitamiinit jäävät saamatta, jos syö vain itselleen ja itsekseen, siltä tuntuu. Vaatimatonkin ateria maistuu jaettuna maukkaammalta kuin yksin lusikoituna. Miten on, olisiko jakaminen lisättävä ruokaympyrään?

Pääruoka:
Monesti ruokapöydässä on tarjolla erilaista tavaraa, suolakurkkuja tai ketsuppia lisukkeeksi. Myös tavat laittaa ruokaa vaihtelevat. Minä syön mieluusti keitetyt porkkanani ilman rakuunaa, jollekin vasta se viimeistelee kasvisten maun. Tavat vaihtelevat. Voisikin kysyä, missä määrin siedämme erilaisuutta ja missä kohtaa pitää itsekin tulla vastaan, eikä vaan pitää suurta meteliä omista mieltymyksistään. Mahtuuko pöytään useanlaista murkinoijaa? Annanko itse tilaa vai tuputanko omia mieltymyksiäni, huomaamattanikin? Tässä tuhteja kysymyksiä tarkasteltavaksi useammallekin kattaukselle!

Jälkiruoka:
Minä istun yleensä mieluiten pöydässä jommassakummassa reunassa. Siitä pääsee kätevästi täyttämään vesilasiaan, hakemaan unohtuneen lusikan ja muutenkin saa hyvän näkymän pöytäkumppaneihin. On hyvä tietää, missä on oma paikka ja käyttää senkin pohtimiseen muutama hetki, jos tuntuu, ettei ole oikein sijaansa löytänyt. Mutta ehkä on hyvä muistaa myös se, että asioita on hyvä tarkastella välillä toiseltakin kantilta. Eräs tuttavani istuu aina sisarensa perheen luona kyläillessä jonkun perheenjäsenen vakiopaikalle, koska hänen mukaansa on hyvä estää ihmisiä luutumasta omiin tottumuksiinsa. Olisiko näin syksyn aluksi hyvä aika löytää oma paikka vai tarkastella soppalautasta joskus toisestakin kohtaa kattausta?

Joka tapauksessa, näillä johdantosanoilla, tervetuloa yhteiseen pöytään!

Kulmapaikalta Tuija

Tervetuloa sinappien kesäkotiin

Tervetuloa sinappien kesäkotiin

Kesä pamahti päälle tänä vuonna hämmästyttävällä nopeudella ja voimalla. Kun vielä vappuna odottelimme jäiden lähtöä Ukkijärvestä, niin jo parisen viikkoa myöhemmin aamu-uinnit tuntuivat jo siedettäviltä jolleivät peräti miellyttäviltä. Puutarha on vehreimmillään, rikkaruohoineen kaikkineen.

Viime viikolla mieleenpainuvinta taisi olla botswanalaisen Cathedral Male Voices -kuoron lyhyt mutta intensiivinen oleskelu sinisessä talossa. Kirkkokonsertin jälkeisessä illanvietossa botswanalaiset ja kangasalalaiset kuoroihmiset jammailivat luonamme toinen toistensa lauluja innokkaasti opetellen. Tällä viikolla talossa viettää retriittiään tuttu kehitysvammaisten ryhmä. Sen jälkeen alkaakin kesän ”vapaa” osuus: odotamme jännityksellä, keitä kaikkia tänne saapuukaan kesänviettoon!

Sininen talo tarjoaa pienille ja suurille sinapinsiemenille omatoimilomaa yhteisöllisessä talkooporukassa. Taloon kulloinkin majoittuvat lomalaiset jakavat keskenään ruuanhankinta-, keittiö- ja siistimisvuorot. Muuten on luvassa lomailua omaan tahtiin Ukkijärvellä soudellen tai Kangasalan harjuja koluten (omat pyörät voi ottaa mukaan) tai vaikkapa Särkänniemessä kieppuen.

Samoin olisi luontevaa, että vieraat osallistuisivat talon rukoushetkiin mahdollisuuksien mukaan. Talkootöitäkin talossa ja puutarhassa riittää ja niitäkin saa taitojen ja halujen mukaan tehdä… lomanviettoa ja yhdessäoloa kuitenkaan unohtamatta. Eivät työt tekemällä lopu.

Blogipäivityksiä odottaville voimme kertoa, että jatkossa omien arkisten Ukki-tapahtumiemme sijaan haluaisimme blogin tavoittelevan enemmän niitä mahtavia päämääriä, joita varten Sinapinsiemenkin alun perin perustettiin. Esimerkiksi niin, että oikeasti pohtisimme Sinapinsiemenelle tärkeitä vastuullisia eettisiä, ekologisia ja ekonomisia ratkaisuja. Tai että kehittäisimme yksilöllisyyden korostamisen sijasta uudenlaisia yhteisöllisiä välittämisen ja huolenpidon tapoja arjessamme. Nämä ovatkin sen verran isoja asioita, että olemme pyytäneet joitakin ystävistämme tulemaan mukaan bloggaajien rinkiin. Ennen syksyä kuulette eli luette toivottavasti tästä enemmän. Kirjoittajarinkiin mahtuu vielä mukaan.

Lankalauantai Kangasalla

Vietämme hiljaista lankalauantaita, hoidamme talon pikku puuhia ja odotamme pääsiäistä. Alkuvuoden retriittiruuhka on nyt takana ja huhtikuun tapahtumat vasta turvallisen välimatkan päässä, joten peräkkäiset vapaapäivät tuntuvat varsin ylellisiltä.

Image

Keskellä lumista kevättä ja iäti jatkuvaa hiihtokautta (kuten tuo juuri parvekkeeltamme otettu kuvakin kertoo) olemme jo monenlaisen kesä- ja jopa syyskauden valmistelun äärellä. Syksyn toimintakalenteri hahmottuu hiljalleen. Yksi hiljaisuuden retriitti on tulossa pyhäinpäiväksi ja toinen adventiksi. Retriittiruokaa rakkaudella kokataan lokakuun lopulla. Muutamat muut tapahtumat odottavat vielä vahvistuksiaan.

Kuukausi sitten Ukinrannassa pidetyssä Sinapinsiemenen hallituksen visiointipäivässä olimme myös tulevan äärellä. Kyselimme vakavissamme, mikä on Sinapinsiemenen kutsumus… ja mihin ihmeeseen Ukinrantaa tarvitaan tässä muuttuvassa maailmanajassa. Ajatukset lentelivät Ukinrannan vetäytymispaikasta ja tutkijankammiosta elämysretkiin, avaran teologian tapaamisiin ja muihin elähdyttäviin kokoontumisiin. Näitä idea-aihioita jalostettaneen vielä edelleen hallituksen seuraavissa tapaamisissa.

Myös tähän blogiin haluamme uudenlaista särmää ja kannanottoja. Työnimenä voisi olla vaikkapa ”Ukinrannan Pöydän Ääreltä”. Pöytä voi tietenkin olla virtuaalinen, kunhan aiheet ja käsittelytapa liikkuisivat yhtä lennokkaasti kuin Ukinrannan ruokasalin spontaaneissa ja usein todella intensiivisissä maailmanparannuspöytäpuheissa. – Innostaisiko tällainen kirjoittaminen? Haluaisitko sinä liittyä blogistirinkiin? Tässä olisi nyt mahdollisuus Vaikuttaa.

Toinen visioinnissa esiin tullut ajatus oli jo ennestään tuttu… mutta edelleen ajankohtainen: kaipaamme tänne viikkotalkoolaisia! Siis itsenäisesti toimeen tulevia Sinapinsiemenen jäseniä, jotka haluavat vetäytyä viikoksi – tai miksei useammaksikin – asustamaan sinisen talon yläkertaan. Tehtävänä olisi lähinnä läsnäolo sekä rukoushetkien pitäminen isäntien ollessa työmatkojen tms. vuoksi estyneitä. Talosta löytyy pientä talouspuuhaa enemmänkin, mutta sitä saisi tehdä oman jaksamisensa rajoissa, yhteisen sopimuksen mukaan.  Toivomme, että talkoolainen voisi muuna aikana nauttia ympäristön kauniista luonnosta ja muusta kiireettömästä olemisesta. Tampereen-retketkin ovat täältä helposti toteutettavissa. Oleskelusta perittäisiin vain hyvin kohtuullista ateriamaksua.

Viikkotalkoolaiselle on tilaa sinisessä talossa lähes aina. Vain retriittien alla tila saattaa käydä niukaksi. Erityisesti kesällä tällaisille ihmisille on tarvetta, että isännätkin pääsevät vuosilomalle. Nyt olisi parahultainen aika varata itselleen makoisat Kesäpäivät Kangasalla!

Talven statuspäivitys

Sininen talo on ollut alkuvuoden ajan ahkerassa retriittikäytössä.

Hyvästelimme juuri Jeesuksen rukouksen retriitin vieraat ja talkooväen. Uudet ihmiset ja teemat odottavat ensi viikonloppuna.

Välissä on odotettavissa vauhdikas työviikko.

Image

Uuden riemun hunajaa

Image

Ensimmäinen syyskautemme Ukinrannassa on päättymässä. Ylihuomenna on jouluaatto.

Ukinrannan syksyyn mahtui mm. seuraavaa: kolme hiljaisuuden retriittiä, kaksi opiskelijaretriittiä, kaksi fransiskaanitapaamista, kolme taizelauluiltaa, kodin siunaus, joitakin sukulaisvierailuja, intialaisen stipendiaattimme Komin aika luonamme, yhdistyksen syyskokous ja useat muut pikku piipahdukset ja talkookäynnit. Kolmea muutakin tapahtumaa valmistelimme innolla, mutta niihin ei sitten ilmoittautunutkaan riittävästi tulijoita.

Syksyn aikana kävi myös selväksi, miten loputtomaksi käykään tekemisen tahti, jollei sitä itse uskalla rajata. Välillä vähän väsytti, etenkin kun oman toimeentulon hankkimiseen sisältyi molemmilla epävarmuutta. Jäämme odottamaan läpimurtoa työrintamilla. – Joulukuussa ilmestyi sitten mahdollisuus pitää kaivattu lomanen: saimme viettää viime viikon Levillä, tutun Marian kappeliin päivystäjinä. Onneksi kappelilla oli vielä rauhallista ennen jouluviikkoa, sillä levon tarpeemme oli huomattava.

Koska matka jatkuu huomenna edelleen Lahteen, Kouvolaan, Helsinkiin ja Kauniaisiin rakkaiden sukulaisten tykö, Ukinranta pysyy vielä kiinni joitakin päiviä.

Jouluvirren 18 toisen säkeistön sanat alkoivat hiljattain puhutella kovin. Tässä evästä pyhään ja arkeen. Riemullista joulujuhlaa, ystävät!

Sun puolees, Jeesus, veljemme, 
nyt ylennämme mielemme.
Rauhanruhtinaamme, 
voit lohduttaa ja uudistaa.
Sinulta me saamme jo
uuden riemun hunajaa.
Anna, kuninkaamme, 
voimaa rakastaa.

Luottamusharjoituksia

Syyskuu Ukinrannassa päätti kesäisen asettumisajan. Kesän loppua oli Ukinrannan pihassa pidetyssä seurakunnan Elotulet-tapahtumassa juhlistamassa 80 henkeä. Sinä iltana kappelissa oli täyttä. Anna-Maijalle pidettiin hiljainen hetki, ja kappelissa laulettiin koko viikko hänen virsiään. Vielä eilen Anna-Maija kokosi yhteen suuren joukon ihmisiä, myös meitä Sinapinsiemeniä, Helsingissä järjestetyissä hautajaisissa. Riipaisevan kaunista ja kyyneliin asti liikuttavaa oli nähdä ja kuulla, miten valtava vaikutus Anna-Maijalla on ollut niin monen elämään – jopa eri maissa ja mantereilla.

Kesän jälkeen meidät yllätti arki. Matkustimme Taizén yhteisöön syyskuun ensimmäiseksi viikoksi. Rauhoittumaan ja rakentumaan Ukinrannassa alkavia tehtäviämme varten. Sen jälkeen käynnistäisimme syksyn ohjelman kaikessa rauhassa ja etsisimme toimivan tasapainon ansiotyömme ja Ukinrannan työn välille.

Niin luulimme.

Jarmon työssä alkoi odottamattomia vaikeuksia istuessamme saksalaisessa junassa matkalla kohti Ranskaa. Junavaunusta tulikin liikkuva toimisto. Taizen aamuohjelmaan tuli puheluita Suomeen ennen päivän alkamista. Elinkeinon jatkuminen on edelleenkin epävarmaa. Luottamuksen pyhiinvaellus on nyt kovin konkreettista.

Leenan uusi työ on käynnistynyt kiitettävällä nopeudella. Seurauksena on paljon matkoja. Matkapäivinä Leena käy kotona vain nukkumassa ja rukoilemassa. Työ on innostavaa ja tasapaino varmasti löytyy, kun Helsingin perehdytyspäivät ovat ohitse ja uudet asiakkaat Pirkanmaalta löytyneet. Luottamuslajia tämäkin.

Ukinrannan ja sen kirjakaupan pyörittäminen kymmenine pikku askareineen ja juuri nyt Helsingin ison Taize-tapahtuman avustustehtävät pitävät virkeänä. Päivän tunnit tuntuvat aina loppuvan kesken. Rästitöiden pinoa päästään purkamaan ehkä lokakuussa. Elokuvailloista Tampereella voimme vain haaveilla.

Ilonaiheita ovat olleet monet uudet ja vanhat ystävät Kangasalta, jotka ovat löytäneet tiensä Ukinrannan keskiviikkoillan avoimiin oviin ja muihinkin rukoushetkiin.

Ikävältä tuntuu, ettemme voi tarjota lepopaikkaa kaikille halukkaille. Tyhjä talo ei voi vastaanottaa.

Tulisija on silti lämmin eikä ihan pienestä sammu. Huolehdimme siitä säännöllisin rukoushetkin ja keskiviikkoiltojen avoimin ovin. Lisäksi huomaamme, että loppuvuoden viikonloput ovat jo täynnä retriittejä ja muita ryhmiä. Se innostaa. Samoin se, että useat sinapinsiemenet ovat lupautuneet auttamaan retriittien käytännön järjestelyissä. Kiitos, ystävät!


Kategoriat

Arkistot

Sivut