Adventin meditaatio

Ukkijärvi Kappelin ikkunasta small

Ukkijärvi ei ole vieläkään saanut jääpeitettä, ei edes napakkaa riitettä. Nopea dippaus järven hyiseen syleilyyn on siis edelleen mahdollista. Järvi luo raamit Ukinrannalle, kehystää sitä huurteisilla oksillaan.

Katselen Ukinrannan Kappelin isoista ikkunoista mustavalkoista maisemaa. Ikiaikaiset salavat kurottautuvat kohti järveä kohmeisilla oksasormillaan. Silittävät niillä toisen vanhan leppeää pintaa ja ihailevat kuvajaistaan. Hämärän hyssy painaa maiseman peittonsa alle. Se levittäytyy kaikkialle ja sävyttää kohta kappelin kynttilävaloa. Kaunista. Aina vaan kauniimpaa.

Kuinka pieni rukouskynttilän liekki voikaan olla koskettava ja rauhoittava. – Tunnen enkelin sipaisun poskella.

Kynttilän liekki kohoaa ylöspäin. Kuin rukous, se saavuttaa Korkeimman. Lepattaa, kasvaa, kiemurtelee ja rauhoittuu. Rukoukseni hoipertelee, jää huulille, pusken sitä ulos: Jumalani, sinähän tiedät, mitä minulle kuuluu.  Herrani, sinä kuulet sanoittakin ja otat kopin sikinsokin ajatuksistanikin.  Nappaa nytkin kiinni olennaisin. Pysäytä minun vauhtini, aseta olemaan ja hengittelemään. Rauhassa.

Sinä puhalsit minuun oman henkesi, Sinun äänesi sisimpääni ja annoit työtoveruuden; näitä ei minulta oteta pois. Herra, jää meitä siunaamaan. Vapahtaja siunaa tätä maisemaa, Ukinrantaa ja sen matkaa kohti uutta. Siunaa Herra jokaista sinappilaista pyhiinvaeltaessamme luottamuksessa Uuteen Armon vuoteen 2015. Ylistys Sinulle Korkein.

Outi Niemi, Sinapinsiemen ry:n hallituksen jäsen

La ténèbre

ukki-marras-lumi

rantaliplatus

Edellisessä postissa kuvailtiin Ukinrannan lämpöä. Nyt tuo aika tuntuu käsittämättömän kaukaiselta. Ulkona on koleaa joskin vaihtelevaa säätä – kuten kuvat viime viikolta osoittavat. Pimeys aamuisin herätessä ja iltaisin töistä palatessa koettelee. Onneksi löytyi kirkasvalolamppu!

Lauantaina talossa pidettiin Sinapinsiemen-yhdistyksen syyskokous. Aamupäivällä pieni joukkomme sai osallistua antoisan syvälliseen seminaarihetkeen yhteisöllisyydestä. Iltapäivällä, hetkipalveluksen ja maukkaan sopan vahvistamana, pidettiin sääntömääräinen kokous. Tästä kertoo piakkoin seuraava blogiteksti.

Lämmin tunnelma

Laituri-idylli Jotain sinistä

Tätä tekstiä kirjoittaessa Ukinrannan tienoo on lämmin. Todella lämmin.

Ansiotöihin tuli luonnollinen tauko jo kesäkuun päättyessä, ja ihan pian jäävät myös talon isännöintiin jäävät askareet reilun parin viikon tauolle. Talo jatkaa silti elämäänsä… Tänä vuonna siitä pitävät huolen kesävuokralaisemme ja kenties satunnaiset talkoolaiset. Näin ainakin toivomme – marjapuskat kertoivat juuri äsken, että kohta pääsee jo poimimaan ensimmäisiä vadelmia ja herukoita.

Ups, nytkin tulee muutama sinappiystävä kylään. Kuvat kertokoot lisää lämpimästä tunnelmastamme – palataan asiaan ensi kuussa!

  Uimanäkymä  Marjoja tulollaan

Kesäterveisiä Soililta

partsilta1

Ukinranta on tullut minulle hyvin rakkaaksi paikaksi. Aina kun ajan tai kävelen jyrkän mäen pihaan, tunnen tulleeni turvapaikkaan. Satoi tai paistoi, Ukinrannan siniseen taloon voin tulla kuin pesään. Pienet lastenlapsenikin ihastuivat mielenkiintoiseen taloon kaikkine kulmineen ja portaikkoineen. Olen etuoikeutettu siinäkin mielessä, että matka omasta kodistani Ukinrantaan ei ole pitkä. Orivedeltä Kangasalle hurauttaa puolessa tunnissa.

Ukinrannan taivaalla on myös pilviä. Ison talon ylläpito maksaa. Kevätkokous päätti, että katsomme vielä tämän vuoden, pystymmekö jatkamaan tämän tulisijamme ylläpitoa. Monien sopeutustoimien ansioista nyt näyttääkin jo valoisammalta.  Liekö osuutensa ollut kesäyön auringolla?!  Jäsenistön vahva tuki, talon kesäasukkaat sekä isäntäparin Jarmon ja Leenan ponnistelut ovat jo nyt auttaneet meitä eteenpäin.  Vierailu asuinyhteisö Kathoksen seuroissa toukokuulla antoi uutta voimaa nuorten innostuksen myötä. Katsomme luottavaisesti tulevaisuuteen, olemmehan ”luottamuksen pyhiinvaeltajia”.

Helatorstaina olin päiväretriitissä Metsäkestilässä. Siellä olevissa Tampereen seurakuntien retriittiesitteissä oli mainittu myös Ukinranta, mikä tuntui hyvin ilahduttavalta. Tiedotuksessamme on toki parannettavaa, mutta menemme koko ajan eteenpäin. Metsäkestilän tontin alueella oleva rukouspolku sekä pihan rukousmaja hoitivat sielua. Voisimmeko kehittää rukousmajan myös Ukinrannan pihaan? Ukkijärven kierros on jo itsessään oivallinen hiljaisuuden polku.

Ensi maanantaina 9.6. klo 15–21 kokoonnumme Ukinrantaan visioimaan tulevaa. Siihen tarvitsemme tukea: läsnäoloa ja/tai rukousta.

Ja Paratiisiviikonloppuhan on 11–13.7. Tavataan silloin Ukinrannan kesäparatiisissa!

Tapaamisiin!

Soili Juntumaa

Uutta elämää

Kristus on ylösnoussut! Tämän kuulimme viime yönä Tampereen Aitolahden kirkossa, ja tätä toistavat kristityt eri kielin ympäri maailmaa. Asia on helppo huomata etenkin näin nettiaikana erimaalaisten ystävien pääsiäistoivotuksista.

Messun jälkeen nautimme ystävien seurassa tukevan pääsiäisyön juhla-aterian, jota olimme valmistelleet suurella hartaudella koko edeltävän päivän. Mikä etuoikeus: että on ruokaa… ja ystäviä, joiden kanssa sitä jakaa.

Image

Pääsiäisyön herkkupaloja

Takaisin pääsiäisyön messuun. Aitolahden pappi kertoi saarnassaan mm. Jerusalem-dokumentin herättämiä ajatuksia Jerusalemin kaupungin erityisyydestä sekä erilaisten ihmisten yhteiselon vaikeudesta ja välttämättömyydestä. Hän muistutti meitä myös huudahduksen ”Kristus on ylösnoussut” aikamuodon merkityksestä. Kristus ei vain ”noussut kuolleista” (imperfekti), vaan on ylösnoussut (perfekti) – eli tuo ylösnousemuksen tila jatkuu yhä.

Ylösnousemuksen ihmettely on meillä vasta alullaan, eivätkä viime viikon rukoushetkissä lukemamme Johanneksen evankeliumin tekstit ole vielä unohtuneet mielistämme. Yksi (toinen) meistä sai pitkäperjantaina olla mukana eläytymässä kärsimysnäytelmän käänteisiin, kun Harjun kamarikuoro solisteineen esitti Heinrich Schützin Johannes-passion Tampereen tuomiokirkossa. Hurja kokemus tuokin: toistaa kuorolaisena eli Jerusalemin kansanjoukon osana kiihkeästi ”Älä häntä, vaan Barabbas”, ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari” ja ”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!” Näinkö olisin itsekin huutanut tuossa tilanteessa?

Ylösnousemusta ihmettelemme myös ympärillämme. Jäistä vapautuneen Ukkijärven kalat, linnut ja kasvit saarnaavat uudesta elämästä ympärillämme joka hetki. Sama pätee omaan ihmiseloon: pettymysten ja luopumisten jälkeen on mahdollista nähdä, miten Jumala luo uutta arjen töissä, ihmissuhteissa ja Ukinrannan elämässä.

Image

Uutta elämää pinnan alla

Katumusta ja parannusta

Image

Keskiviikkona alkoi odotettu paastonaika. Tampereen Kalevan kirkossa otsaamme piirrettiin tuhkaristit. Paastonaika tarjoaa mahdollisuuden katumukseen ja parannukseen. Oman elämän tutkimiseen: mikä on elämässäni tarpeetonta, mistä on syytä luopua? Mistä voin – ja saan – vapautua?

Ukinrannan arkea rytmittävät tavanomaiset hetkipalvelukset, uuttera työnteko ja samalla erityisen varhaisen kevään ihmettely. Ukkijärvi, jolla vielä viikko sitten luisteltiin ja käveltiin, on nyt täysin veden peitossa. Ehkä päästään piankin jo uimaan?

Loppukuusta saamme talon täyteen Marianpäivän retriitin viettäjiä. Otsikko ”Paratiisin perintö” herättää uteliaisuutta. – Retriittiä edeltävät kaksi viikonloppua menevätkin 16.3. vietettävän Sinapinsiemenen tuomasmessun valmisteluissa Helsingissä. Kolehti kannetaan tuolloin ystävämme Komin työhön Intian Manipuriin. Tervetuloa mukaan, pääkaupungissa tuolloin liikkuvat!

Siunattua joulujuhlaa!

Siunattua joulujuhlaa!

”Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.” (Joh. 1:5)

Joulupäivää! Joulusta tuli siis ainakin ulkoisesti synkkä ja sateinen. Ukkijärven pinta ropisee kodikkaasti. Vielä pari päivää sitten ikkunan ohitse kiiti uskaliaita retkiluistelijoita. Pääsivätköhän koskaan takaisin kuivalle maalle?

Blogiimme on ilmestynyt kirjoituksia vain harvakseltaan. Toisaalta Facebookiin liitämme viikoittain kepeämpiä tunnelmakuvauksia. Kaksi ystävää osallistui blogirinkiin syksyllä; ehkä rinki laajenee lähiviikkoina? Seuraava isompi kokoontuminen Ukinrannassa on perinteinen nuorten aikuisten pyhiinvaellusviikonloppu tammikuun lopulla. Sen oivalluksia voimme toivottavasti jakaa isommallekin porukalle.

Ukki-isäntäväen voimat ja ajan on viime päivinä vienyt totaalisesti muutto keltaisesta talosta sinisen yläkerran ”turvakätkö”-päätyyn. Myös olohuone on kokenut muutoksia. Muutto ei ollutkaan ihan pieni ponnistus. Miten tuota materiaa onkin päässyt kertymään? Vaikka kirpputorille lähteekin iso röykkiö vaatteita ja muuta, elämän yksinkertaistaminen ei ihan toteudu.

Mielenrauhaa koettelevista rempallaanoloista ja keskeneräisyyksistä huolimatta odotamme illaksi ystäviä kylään. We wish you a Merry Christmas!


Kategoriat

Arkistot

Sivut